Soilla

13. päivä, Ranua - Pudasjärvi, 76 km

Aurinkoista. Ensimmäisiä vaaramaisemia Ranualla. Valtavia soita. Luonnon mahtavuutta. Jälleen kenttälounas erään vaaran metsätiellä - nyt piknik oli paljon mukavampi. Porotokkia ei enää näkynyt, mutta yksittäisiä poroja näin.

Porot saivat autoilijoiden niskakarvat pystyyn. Rekka ajoi minua vastaan, kun sen eteen nousi penkereeltä poro. Näin tilanteen  jo kaukaa ja aloin hidastaa vauhtia. Rekan tööttäys kuului pitkälle. Hämmästyksekseni poro ei väistänytkään takaisin penkereelle, vaan ikään kuin lähti juoksemaan pakoon samaan suuntaan kuin jo vauhtiaan hidastanut rekka. Ajoin edelleen parivaljakkoa vastaan ja jännitin, mitä poro tekisi seuraavaksi. Lopulta eläin väisti penkereelle, ja kaikki saivat huokaista helpotuksesta. Nauratti. Porot eivät selvästi pelkää yhtään mitään. Petteri Punakuono selvisi tästäkin tilanteesta säikähdyksellä.

Kotia kohti

11. päivä, välipäivä

Vyölaukkuturisteilua Rovaniemellä. Pyöräilyä yhteensä n. 20 km (keskusta - Joulupukin Pajakylä - keskusta). Matkalla jalkaisin kiipeäminen Syväsenvaaran näkötornille: kuvassa näkymä Rovaniemelle (kaupunki oikealla). Vasemmalla Ounasvaaran hiihtokeskus hyppyrimäkineen.

Kuinka ollakaan, Joulupukin Pajakylä on insinöörimäisen yksinkertaisesti rakennettu tismalleen nelostien ja napapiirin risteykseen. Joulupukin yläfemmoista ei ole epävirallisia selfieitä, koska paikalla oli kuvauskielto.

Vuonna 2006 helvetti jäätyi, kun suomalainen Lordi voitti euroviisut. Yhtye on kotoisin Rovaniemeltä, ja kaupunki pyhitti sille erään keskustan aukion.

Ex-tempore-korkeakulttuuria: illansuussa Valdemari-ravintolassa syödessäni kuulin sattumalta, että paikan kesäteatterissa alkaa hetken kuluttua Usko, toivo, rakkaus -musikaali. Lippujonoon, mars, ja tuurilla varasijalta lippu käteen!

12. päivä, Rovaniemi - Ranua, 85 km

Kotimatka alkoi pilvisessä säässä. Idästä lähestyi sadealue, joka ylitti Ranuan alkuiltapäivästä ja sivusi Rovaniemeä. Ensimmäinen kenttälounas metsätien avoimessa hylätyssä polttopuukatoksessa. Hyttysiä aivan helvetisti. Puukatos tarjosi kuitenkin samalla sateensuojan ensimmäiseltä sadekuurolta. Keittovälineet toimivat kuten pitikin. Kuva retkikeittiöstä (lonkerotölkki oli myös hylätty katokseen):

Lisäksi pidin sadetta lähes tunnin Raappanassa. Sitten sää poutaantui.

Pohjoiseen päin polkiessani en nähnyt ensimmäistäkään poroa. Kantatiellä 78 etelään näin niitä nyt neljästi. Yhden yksittäisen otuksen, kaksi noin kymmenpäistä tokkaa ja yhdestä tokasta näin vilauksen ja kuulin kellojen kilinän. Melkoisia otuksia. Jäin hämmästelemään erään tokan menoa pellolla parin sadan metrin päähän, ja lopulta se nousi autotielle. Vaikka autoja tuli molemmista suunnista, päättyi näytelmä lopulta onnellisesti. Näin kaksi kurkea metsätien päässä pellolla. Yritin päästä lähemmäksi, mutta ne hyväkkäät ottivat ritolat jo hyvissä ajoin. 

Ranualla söin hyperburgerin á 11 e. Pyöräilykypärä suhteuttaa purilaisen mittoja hiukan. Lienee isoin ikinä syömäni burgeri.

Ranuanjärven leirintäalueella pääsi uimaan lähestulkoon kansallismaisemassa. Sää selkeni entisestään iltaa kohti.

Käännepiste

10. päivä, Keminmaa - Tervola - Rovaniemi, 115 km

Olin pystyttänyt telttani pihamännyn alle, ja pidin tietysti pyörääni samaa puuta vasten. Aamuherätyksen jälkeen selvisi iloinen yllätys: linnut olivat paskoneet pyörän ohjaustangossa kuivuneen heijastinliivini tärviölle. Ei auttanut kuin nakata vanha heti pois ja ostaa uusi, kun mahdollista. Mitä tästä opin? Jos teltta on puun alla, ota tavarat suojaan, ja laita pyörä muualle (taivasalle?). Siivekkäitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä "organisaatiokaaviossa" on niiden alapuolella, vaan antavat täyslaidallisen. Muut suojautukoot parhaansa mukaan!

Uinuvaa Kemijokea Ossauskosken padolla.

Vihdoinkin maisemiin alkoi ilmestyä "oikeita" korkeuseroja. Mitä pohjoisemmaksi Kemistä pääsin, alkoivat korkeuserot näkyä - ja tuntua. Hirvaan kohdalla alkoi etelästä tultaessa ensimmäinen varsin mojova monen kilometrin nousu, joka huipentui Häkinvaaran jyrkkään loppunousuun. Siinä tunsi jo urheilevansa. Naureskelin itsekseni; kaikkea järjetöntä sitä tulee tehtyä. Toisaalta elämys on varmasti vaivan arvoinen.

Loppumatka oli lähes laskettelua Rovaniemelle. Mieleen jäi, että jälleen kerran edessä kaukana näkyvät korkeuserot hämäävät kummasti: vaikka kuskista tuntuisi, että ajetaan tasaisella, tuntuu, ettei pyörä silti vain kulje, vaan on valittava pienempää vaihdetta silmään. Tällöin hyvin todennäköisesti kuljetaan loivaan ylämäkeen.

Kemijoessa uiminen virkisti. Huvitti, koska uin samassa joessa juuri päivää aiemmin - n. 100 km etelämpänä.

Jätkänkynttilä kuvattuna Ounaskosken sillalta.

Pöljäilyä kameralle. Kukkuu!

Kemi

8. päivä

Välipäivä. Yleistä oleilua Oulun Nallikarilla ja varustehuoltoa.

9. päivä, Oulu - Haukipudas - Ii - Simo - Kemi - Keminmaa, 125 km

Matka jatkuu auringonpaisteessa. Jälleen erinomainen pyöräopastus - nyt Haukiputaalle. Haukiputaalla överilounaaksi hyvännäköinen vaikkakin tavanomainen iskenderkebab. Iin jälkeen alkoivat nelostien ohituskaistojen rakennustyömaat, ja paikoin tietä oli jouduttu kaventamaan hiukan. Tästäkin selvittiin ongelmitta yhteispelillä.

Kuivaniemen Nesteellä törmäsin kahteen muuhun omia reissujaan ajavaan pyöräilijään, joista toinen oli kirjojakin julkaissut Pertti Palviainen (https://perttipalviainen.com). Juttuja olisi riittänyt pitkäksi aikaa. Kukin suuntasi aikanaan tahoilleen. Olihan päästävä eteenpäin jatkamaan matkaa.

Kemissä hämmästelin Kemijoen padon kalatietä, joka on rakennettu 1990-luvulla. Tämän tien pituus on n. 230 m. Padolla on toinenkin kalatie. Harmittavasti "kisakatsomon" ohi ei uinut yhtään kalaa. Ei tainnut olla kudulle nousun aika.

Suomen kesässä

7. päivä, Raahe - Pattijoki - Siikajoenkylä - Lumijoki - Liminka - Kempele - Oulu, 100 km

Aamupäivällä Raahesta lähtiessä oli vielä pilvistä, mutta kuivaa. Siikajoenkylän jälkeen voimakkaat sadekuurot alkoivat, ja jatkuivat yhtäjaksoisena sateena. Pidin hetken sadetta erään navetan räystään alla, mutta lopulta oli ajettava, koska sade voisi kestää tunteja. Lumijoella 10 m/s puhaltanut kaakkoistuuli muuttui suoraksi vastatuuleksi, ja sateessa pienimmällä vaihteella polkiessani eteenpäin päästäkseni saatoin kirota Suomen kesän alimpaan helvettiin. Perkele. Toisaalta itsehän tieni valitsin, ja sää kuuluu erottamattomasti lajiin. 

Lumijoella alkoi hienosti toteutettu kevyen liikenteen opastus Ouluun. Oulu on palkittu vuoden pyöräilykaupunkinakin, enkä ihmettele, miksi. Jokaisessa risteyksessä oli viitat keskustaan. Etäisyyksiä kerrottiin myös suorilla. 

Limingassa kaakkoistuuli vaihtui hulppeaksi myötätuuleksi. Helpotti valtavasti. Keskustassa päivälliseksi Da Marion salaattipöytä, ja sitten telttaa pystyttämään ja kavereita moikkaamaan.

Tänään pidän välipäivän ja koitan saada ajokamojani kuivaksi Nallikarin leirintäalueella.