Vyölaukkuturisteilua Rovaniemellä. Pyöräilyä yhteensä n. 20 km (keskusta - Joulupukin Pajakylä - keskusta). Matkalla jalkaisin kiipeäminen Syväsenvaaran näkötornille: kuvassa näkymä Rovaniemelle (kaupunki oikealla). Vasemmalla Ounasvaaran hiihtokeskus hyppyrimäkineen.
Kuinka ollakaan, Joulupukin Pajakylä on insinöörimäisen yksinkertaisesti rakennettu tismalleen nelostien ja napapiirin risteykseen. Joulupukin yläfemmoista ei ole epävirallisia selfieitä, koska paikalla oli kuvauskielto.
Vuonna 2006 helvetti jäätyi, kun suomalainen Lordi voitti euroviisut. Yhtye on kotoisin Rovaniemeltä, ja kaupunki pyhitti sille erään keskustan aukion.
Ex-tempore-korkeakulttuuria: illansuussa Valdemari-ravintolassa syödessäni kuulin sattumalta, että paikan kesäteatterissa alkaa hetken kuluttua Usko, toivo, rakkaus -musikaali. Lippujonoon, mars, ja tuurilla varasijalta lippu käteen!
12. päivä, Rovaniemi - Ranua, 85 km
Kotimatka alkoi pilvisessä säässä. Idästä lähestyi sadealue, joka ylitti Ranuan alkuiltapäivästä ja sivusi Rovaniemeä. Ensimmäinen kenttälounas metsätien avoimessa hylätyssä polttopuukatoksessa. Hyttysiä aivan helvetisti. Puukatos tarjosi kuitenkin samalla sateensuojan ensimmäiseltä sadekuurolta. Keittovälineet toimivat kuten pitikin. Kuva retkikeittiöstä (lonkerotölkki oli myös hylätty katokseen):
Lisäksi pidin sadetta lähes tunnin Raappanassa. Sitten sää poutaantui.
Pohjoiseen päin polkiessani en nähnyt ensimmäistäkään poroa. Kantatiellä 78 etelään näin niitä nyt neljästi. Yhden yksittäisen otuksen, kaksi noin kymmenpäistä tokkaa ja yhdestä tokasta näin vilauksen ja kuulin kellojen kilinän. Melkoisia otuksia. Jäin hämmästelemään erään tokan menoa pellolla parin sadan metrin päähän, ja lopulta se nousi autotielle. Vaikka autoja tuli molemmista suunnista, päättyi näytelmä lopulta onnellisesti. Näin kaksi kurkea metsätien päässä pellolla. Yritin päästä lähemmäksi, mutta ne hyväkkäät ottivat ritolat jo hyvissä ajoin.
Ranualla söin hyperburgerin á 11 e. Pyöräilykypärä suhteuttaa purilaisen mittoja hiukan. Lienee isoin ikinä syömäni burgeri.
Ranuanjärven leirintäalueella pääsi uimaan lähestulkoon kansallismaisemassa. Sää selkeni entisestään iltaa kohti.
Johannes Koo, hvin, sujuvasti ja taitavasti olet sekä kirjoittanut että valokuvannut matkapäiväkirjaasi blogissasi. Kirjoittamisenkin taitosi on erinomainen, totesimme eilen Milin kanssa, kun hän ja Oula pistäytyivät usculumissani. Kyllähän sinun pyörärekivauksesi tuo minulle väistämättä kirjailija Pentti Haanpään pitkät pyräreket Piippolasta savoon 1930-luvulla ja sen aikaisille maanteillä... Niin että lisää päiväkirjaa kuvineen, kiitos. Kulkekoon JALGRATTASI (viroa) maratooonarin sitkeydellä ja peräänantamatomuudella kohti Manen maisemia, sinne missä "veet Tammerkoskossa kiitävät ain" Toivottaa isä
VastaaPoistaKIRJOITUSVIRHEITÄ korjaan: "...pistäytyivät tusculmissani, ...pyöräretkikuvauksesi, tuo minulle väistämättä mieleen, ...Savoon, ja sen aikaisilla maanteillä, peräänantamattouudella Mansen/// Siinähän tuota korrehtuurin oikolukua tulikin. Isä
VastaaPoistaja yksi vielä: peräänantamattomuudella... Voi näitä virheitä!
VastaaPoista