AMEAC Dresden

Sunnuntai 18.09.2011

Kävin edustamassa Aalto-TKK:n lentotekniikan kilta Euroavia Helsinkiä eurooppalaisen kattojärjestön vuoden toisessa kansainvälisessä kokouksessa AMEACissa. AMEAC järjestettiin tällä kertaa Dresdenissä, jonne matkasin lentämällä Berliiniin ja edelleen Bärliinistä junalla Dresdeniin. Harmittavasti suoria lentoja ei ollut, vaan oli hypättävä raiteille. Mikäs toisaalta oli hypätessä, kun Bahn kuljetti sujuvasti. Ehdin jopa ongelmitta lennolle (Ruotsiin lähdettäessä oli käydä köpelösti). Olin edellisenä päivänä saapunut Ruotsista exculta, ja heti oli jälleen sunisteltava ulkomaille. Eikun matkaan!



Dresdenin rautatieasemalla oli odottamassa jämy yhden henkilön "vastaanottokomitea". Mukana oli myös Braunschweigista juuri tullut paikallisjärjestön edustaja. Sateen piestessä nousimme ratikkaan. Kotvasen ajettuamme jäimme pois kyydistä, ja kävelimme puolisen kilometriä hostellillemme. Nyt oli aika tutustua muihin eurooppalaisedustajiin. Saapumispäivänä ei ollut vielä virallista ohjelmaa, mutta osa porukasta tunsi toisensa jo aiemmista kokouksista, ja wanhat konkarit järjestivät yhteistä tekemistä. Illallista syötiin döner-kiskalla.



Maanantai 19.09.2011

Maanantaina aloitettiin konferenssi. Olisi ollut toivottavaa valmistautua kokoukseen tavaamalla edellisen kokouksen (EMEAC huhtikuussa) pöytäkirjaa, mutta olin hieman rehvastellen liikkeellä, eikä monisataasivuisten manuaalien kahlaaminen kannesta kanteen juuri ollut innostanut. Myönnettäköön: laiskuus voitti. :P




Alkajaisiksi käytiin läpi, miten kokous käytännössä toimii. Esimerkiksi läsnäolojen toteamisen ohjeistaminen oli lähestulkoon oma taiteenlajinsa, kun kaikki eivät aluksi ymmärtäneet, miten homma toimii, jos esim. yhdeltä alajärjestöltä on yksi edustaja, mutta kaksi ääntä käytettävänä - olihan osa edustajista ensikertalaisia.




Lopulta päästiin vauhtiin itse kokouksessa. Ensimmäiset kaksi päivää oli käytännössä varattu paikallisjärjestöjen esityksille, joissa kerrottiin yhdistysten toiminnasta ja suunnitelmista. Pääsin estradille jo maanantaina sumppitauon jälkeen, ja esitin, mitä AS (Affiliated Society) Helsinki oli puuhaillut kevään EMEACin jälkeen. Kesä oli sattuneesta syystä toimetonta, kun yhtäältä toiminnanpyörittäjä-pj oli ulkomailla, ja toisaalta muutkin olivat lomilla, töissä ja ties missä.

Maanantaina porukka jaksoi vielä olla skarppina kokouksessa ja kuunnella höpinäpulinoita. Hostellille päästyämme oli vielä varsin rento tunnelma, vaikka ensimmäisen kokouspäivän jälkeen saattoi aistia orastavan väsymyksen.



Tiistai 20.09.2011

Toisena kokouspäivänä jatkettiin paikallisjärjestöjen esityksiä kokoukseen tiukasti keskittyen.




Lisäksi keskusteltiin erään kv. hallituksen jäsenen tilanteesta, joka oli kehkeytynyt varsin kimurantiksi vuoden aikana. Lopuksi hallitus esitteli vuoden 2009-2010 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Päivän epistola päättyi näihin aiheisiin, ja oli aika palata hostellille. Väsymys painoi selvästi, mutta tuleva Spirits Night piristi ihmisten mieltä jostain kumman syystä. Lieneeköhän alkomahoolilla osuutta asiaan? ;)





Spirits Night on muodostunut jo perinteeksi Euroavian kokouksissa - eikä pelkästään tällä opiskelijajärjestöllä. Tarkoituksena on, että jokainen alajärjestö tuo kotimaastaan jotain paikallista juomaa ja karkkia, joita sitten kukin vuorollaan tarjoilee maisteltavaksi.




Parastahan tietenkin on, koska alajärjestöjä on useita, on drinksujakin tarjolla monia. Jengi ehti humaltua varsin mukavasti jo maistelujen aikana, ja jotkut jaksoivat vielä lähteä muualle jatkamaan bileitä.




Keskiviikko 21.09.2011





Dagen efter. Aamulla ei onneksi tarvinnut olla kovin skarppina, koska vierailimme IMA-tutkimuslaitoksella Dresdenin lentoasemalla. IMA tekee rakenne- ja värähtelykokeita esimerkiksi lentokoneen osille, ja oppailla riittikin mielenkiintoisia juttuja, vaikkeivat voineetkaan kaikkea paljastaakaan nähdyistä koekappaleista. Alkuluento tosin oli kiinnostavuudellaan verrattavissa nenäkarvoiltaan trimmatun IT-hörhön kirjoittamaan Python-koodiin ja monotonisuudellaan vaikkapa samaisen TKK:n tyylipuhtaan yön Timon virtsausmekaniikan luentoihin. Uni meinasi tulla, vaikkei selväpäisellä miehellä qanuunaväsymystä ollutkaan.

Yritysvierailun jälkeen saatiin valita, mitä tehdään. Dresdenissä on mm. tekniikan ja kaupunginmuseot, joihin oli mahdollista lähteä. Toisaalta saattoi myös viettää omaa aikaa esimerkiksi kaupunkia kiertämällä. Valitsin omaa aikaa, koska keskiviikko olisi todennäköisesti ainoa päivä, jolloin olisi aikaa katsella nähtävyyksiä ja tutustua Dresdeniin.










Ennen Biergarten-illallista oli aikaa myös levähtää ja istahtaa kahvilaan naatiskelemaan aurinkoisesta illasta.





Torstai 22.09.2011



Torstaina tuleva kansainvälinen hallitus esitteli toimintasuunnitelmansa ja talousarvionsa seuraavalle vuodelle. Ne hyväksyttiin muitta mutkitta.



Lisäksi vanhan kv. hallituksen toimikausi päätettiin ja uusi hallitus aloitti toimintansa. Tulevia kansainvälisiä tapahtumia käytiin läpi, merkittävimpinä Formation Workshop Bukarestissa joulukuussa ja huhtikuussa 2012 Puolan Rzeszow'ssa järjestettävä EMEAC.




Perjantai 23.09.2011

Viimeisenä kokouspäivänä ohjelma oli kevyt, ja tunnelma oli lupsakka jo alusta alkaen. Raskas kokousviikko oli viimeistä silausta vaille päätöksessään.



Perjantaina esiteltiin myös viimeisimpien kansainvälisten tapahtumien tulokset. Tämän kokous päätettiin, ja hilpeydet pääsivät valloilleen, kun oikein kukaan ei jaksanut enää ottaa mitään tosissaan; olisi pitänyt, koska viimeiseksi Airbusin rekrynaiset tulivat esittelemään eurooppalaista lentävien ruumisarkkujen valmistajaa.






Perinteinen päätösillallinen lopetti virallisen ohjelman.





Illalla osa jatkoi bilettämään jonnekin ja osa lähti hostellille. Porukka alkoi hajaantua. Hostellin baarissa käytiin vielä yhdellä, mutta tästä eteenpäin muita ei enää juuri nähnyt; oma paluuni alkoi kukonpieraisun aikaan lauantaiaamuna, ja ylös oli päästävä hyvissä ajoin. Silti meinasi tulla hieman kiire junaan. Lopputulemana jäi hieman haikea mieli, koska mukana ollut porukka oli tosi mukavaa, ja oli hienoa tavata ihmisiä muualta Euroopasta.

Lisää AMEAC-kuvia

Ruotsissa - Patria Helicopters ja KTH

Perjantaiaamuna singahdimme Arlanda Expressillä Arlandan lentoasemalle, mistä meidät haettiin Patria Helicoptersille. Nyt vierailu oli tavanomaisempi eiliseen Saabiin verrattuna, mutta erikoisuutena Patria tarjosi lounaan. Esitys oli tyypillinen yrityksen yleiskuvaus, ja väärän sanavalinnan takia saimme kuulla myös yleisesittelyn Patriasta. Enemmän kiinnosti Helicopters-osasto, joka siis toimii Arlandassa. Luennon toisessa osassa kuulimme paljon hyödyllistä tietoa ilmailumääräyksistä, niiden hierarkiasta sekä niiden vaikutuksesta esimerkiksi käytännön suunnittelutoimintaan. Tätä kiertokulkua ei ollut esitetty edes TKK:lla näin selvästi, vaan Patrian esitelmöitsijä veti pisteet kotiin omaperäisellä tyylillään. Luennon päätyttyä kiersimme hallia ja ihmettelimme erilaisia helikoptereita laitteistoineen.









Patrialta palattaessa meinasi käydä käpy Arlandassa, kun ostin ARN Expressiin paluulippuja. Ostin kuusi lippua, jotka kaikki tulostettiin erikseen. Liput tulostuivat pieneen lokeroon yksi kerrallaan, ja aioin ottaa ne kaikki kerralla lokerosta. Kantta avatessani päällimmäisin lippu kuitenkin sujahti takaisin koneen sisuksiin, eikä sitä saanut takaisin amatööriteekkaritaskuvarkaiden sorminäppäryydellä. Mietittiin, mikä neuvoksi, koska lipusta oli maksettu, mutta itse lippu jäi saamatta. Menin kysymään asiasta infoon, koska aikaa oli vielä hetken verran (KTH:n vierailuaika lähestyi, eikä vielä edes oltu keskustassa). Asiaa hetken selvitettyäni kutsuttiin teknikko paikalle, joka avasi lippuautomaatin etukannen. Sieltähän lippu putosi lattialle! Onneksi teknikko tuli ajoissa, ja ehdimme sopivasti keskustaan menevään junaan, ja aikaa olisi vielä metrolippujenkin ostamiseen T-Centralenissa. Matka sujui ongelmitta, ja T-Centralenissa lippujen hankkiminen oli varsin vaivatonta SL:n toimistossa. Ehdimme lopulta KTH:lle tismalleen sovittuun aikaan.

KTH:lla kuulimme nuoren proffan pitämän esitelmän KTH:n lentotekniikan opiskelusta ja laitoksesta itsestään. Mukavan kaverin pitämästä esityksestä jäi käsitys, ettei lentotekniikan opetus välttämättä olekaan TKK:lla aivan niin huonoa kuin aiemmin olin kuvitellut. Opetusmenetelmät saattavat olla hieman erilaiset, mutta samat asiat KTH:llakin opetetaan, vaikkakin kurssien sisällöt vaihtelevat TKK:hon verrattuna.

Viimeiseksi kävimme ihmettelemässä KTH:n alisoonista tuulitunnelia. Ensivaikutelma siitä oli, että se on tasan sama kuin TKK:n aerodynamiikan laboratorion alisooninen tunneli. Ei olisi ihme, vaikka TKK:n tunneli pohjautuisi KTH:n rakennelmaan; niin samanlaiset tunnelit ovat. Hiivatin hyvännäköinen jatko-opiskelija esitteli meille laboratorion laitteita ja lentokoneiden tuulitunnelimalleja. Oli hiljaista porukkaa, kun kukaan ei uskaltanut kysyä mitään sievältä naiselta.



KTH:lta päästyämme olin huojentunut. Tiesin, että EA Hikin pj-toimikaudelleni suunnittelemani päätavoite oli toteutunut ja ilmeisen onnistunut - enää oli päästävä kotiin Suomeen, mikä olisi käytännössä vain muodollisuus. Loppuillallisella analysoimme excua ja kyselin, mitä olisin voinut mahdollisesti tehdä toisin excua järjestäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja erityisesti Saab AB:n vierailua kiitettiin. Lisäksi näissä kirjoituksissa kuvaamani kimurantit tilanteet ja kuolemattomat lausahdukset ovat edelleen ehdoton röhönaurun lähde ja muistelemisen kohde koulun kerhohuoneella kahvia hörppiessämme.




Linkki kuviin Ruotsin exculta

Ruotsissa - Saab AB

Euroavia Helsinki kävi pienellä teollisuusvierailulla Ruotsissa syyskuun alussa. Kohteina olivat Saab AB, Patria Helicopters ja KTH, joista Saab oli etukäteen ylivoimaisesti mielenkiintoisin Gripen-hävittäjänsä vuoksi. Saab olikin excun pääkohde.

Matka alkoi aikaisin keskiviikkoaamuna lentämällä Tukholmaan. Olin likellä myöhästyä lennolta, kun olin lähdössä Kaivokselasta lentoasemalle: ensimmäisen linkun pysäkille kävellessäni huomasin muutaman sata metriä ennen pysäkkiä, että siellähän se prkl menee. Olin ilmeisesti lähtenyt liian myöhään liikkeelle. Muutaman pikasoiton jälkeen kävi ilmeiseksi, etten pääsisi kenenkään kyydillä lentoasemalle, vaan olisi keksittävä pikaratkaisu. Muistin, että kahden bussinhyväkkään välillä oli vaihtoaikaa noin 10 minuuttia. Aikaa seuraavan bussin lähtöön Vantaanlaakson vaihtopysäkiltä oli vielä noin 15 minuuttia, ja olin edelleen Kaivokselassa. Päätin pinkaista pienen aamulenkin kimpsuineni. Ojan poikki kengät mutaisina oikaistuani ehdin kuin ehdinkin lentokentälle menevään bussiin, vaikkakin hiestä märkänä.



Edellä kuvailemani episodi oli lopulta matkan pahin "vastoinkäyminen". Ehdimme kaikkialle ajoissa sopivan löysän aikataulun vuoksi. Etukäteen hankkimani opiskelijoiden junaliput kelpasivat konnareille mukisematta (passia saati opiskelijakorttia ei kysytty). Stokiksessa liikkuminen oli varsin vaivatonta kävellen ja Tunnelbanalla. Arlandassa toimineelle Patrialle kruisailimme Arlanda Expressillä, joka on varsin mainio - joskin hintava - yhteys keskustasta lentoasemalle. Nuorisolle (max 25 v) liput sai puoleen hintaan, ja ostin kaikille sellaisia. Ekan kerran passia kysyttiin iän todistamiseksi vasta viimeisellä STO-ARN-siivulla lauantaiaamuna paluumatkalle lähdettäessä.



Keskiviikkona söimme lounaan paikallisessa rautatieaseman Burger Kingissä ja hyppäsimme Linköpingiin lähteneeseen junaan. Ruotsi on hyvin samanlaista aakeeta laakeeta kuin Suomikin, ja maisemat olivat kovin tutun näköisiä matkalla. Olin tulostanut netistä ostamani liput jo aiemmin, jotta ne olisi helppo esittää junassa. En tietenkään ollut huomannut, että koulussa lippuja kaksipuoleisina tulostaessani toiselle puolelle tulisi eri henkilön menolippu! No, junassa lippuja näyttäessämme ensimmäisen "parin" nuori mieskonnari ymmärsi hyvin, mutta toiselle parille hän sen sijaan tokaisi humoristisesti "You are so green" viitaten käytännössä mitättömään paperinsäästämiseen. Repesimme nauruun.



Linköpingissä etsimme ensin hotellin, josta olin varannut kaksi huonetta yhdeksi yöksi: torstaina Saabin vierailun jälkeen oli määrä palata Tukholmaan. Hotelliin kirjauduttuamme päätimme vierailla Ruotsin ilmavoimien museossa. Museo oli upea: näytteillä oli hurjasti lentokoneita eri aikakausilta, ja mikä parasta suihkarifanille, kokonainen halli oli pyhitetty kylmän sodan härveleille: lentokoneessa pitää olla suihkumoottori, ja mielellään vielä jälkipoltin. ;)












Linkki museokuviin

Päivän huumoripläjäys koettiin Linköpingissä museosta palattaessa, kun museon bussipysäkillä ei ollut lipunmyyntiautomaattia. Edelliset lippumme olivat wanhentuneet jo kauan sitten, ja uudet olisi ollut saatava. Ryhmämme jäsen JVä nousi ensimmäisenä linkkuun, ja kysyi, myykö kuski lippuja. Kyllä myi. Voiko maksaa kortilla (käteistä ei ollut riittävästi)? Ei. Sitten oli selitettävä, että uusi lippu pitäisi saada kuitenkin jollain tavalla, mutta homma muuttuisi hankalaksi. Tilanne alkoi jännittyä, koska bussin olisi jatkettava matkaa. Kuski totesi nyt ykskantaan wanhoista lipuistamme "No problem!", ja huikkasi, että nouskaa autoon, ja jatketaan matkaa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vierailu Saabille. Olin varautunut tavanomaiseen excuun, jossa tarjotaan korkeintaan pullakhvit, kuunnellaan tunti höpinää ja käydään hallikierroksella ihmettelemässä hieman lentokoneita. Vielä mitä, kun Saab löi meidät aivan ällikällä! Ensin oli vuorossa tervetuliaiskahvit, mistä päästiin sujuvasti Saab AB:n yleisesittelyyn. Tämän jälkeen hävittäjälentäjä tuli esitelmöimään Gripenistä. Hän ei kuitenkaan tyytynyt pelkästään luettelemaan Gripenin ominaisuuksia, vaan siirtyi omalle osaamisalueelleen hävittäjätaktiikkaan. Tämähän ei sinänsä liittynyt enää Gripeniin mitenkään erityisemmin, mutta oli todella mielenkiintoista kuultavaa. Lisäksi satuin wanhana falconistina kysellä mielenkiintoisia kysymyksiä ilmataisteluun liittyen, koska samat asiat pätevät niin virtuaali- kuin todellisessakin maailmassa. Lentäjän esitys oli mielenkiintoinen, vaikka karkasikin aivan sivuraiteille jo alussa. Mitäpä pienistä, kun yleisö nautti. Saimmehan aikaan suuren taktiikkakeskustelun; kaveri olisi voinut luennoida vielä tunteja taistelutaktiikasta!

Ilmataistelun pyörteistä selvittyämme oli seuraavana vuorossa kahden nuoren työntekijän esittely. He molemmat olivat hiljattain valmistuneita. Ensimmäisenä esiintynyt oli lukenut käytännössä tuotantotaloutta AMK-tasoisena (mahdollisesti, tällainen kuva jäi). Esityksen päätteeksi kysymyksiä pyydettäessä jäsenemme AN heitti pikaisesti "Let's go to the next presentation!" kiteyttäen käytännössä koko ryhmän ajatukset yhteen lauseeseen. Toinen työntekijä oli kvanttimekaniikkaa (!) opiskellut diplomi-insinööri, joka oli lopulta päätynyt Saabille lentoteknisiin tehtäviin. Olimme hieman hämillämme, mutta toisaalta tämä oli jossain määrin ymmärrettävää: DI:n tärkein oppi on kyky ratkoa ongelmia, eikä ongelmalla itsellään ole niin suurta merkitystä. Toki lentotekniikan tuntemus auttaa ymmärtämään ongelmia, mutta välttämätöntä tämä ei ole.

Seuraavaksi menimme lounaalle Saabin seuruuen kanssa. Juttelimme niitä näitä suomalaisen ja ruotsalaisen yliopiston ja koulutuksen eroista. Lounaalla oli peräti kolme ruokalajia (en enää muista tarkemmin, mitä oli safkaksi)! Homma oli selvästi mietitty loppuun asti.

Evästettyämme aloitimme hallikierrokset. Ensin kävimme Saab Aerostructuresilla katsomassa lentokoneenosien valmistusta. Saab AB valmistaa osia Airbusille ja Boeingille. Mielenkiintoista oli nähdä, miten näiden kilpailijoiden valmistuslinjat olisi eroteltu toisistaan. Käytännössä välissä oli vain seinä, mutta työntekijät saattoivat aivan hyvin kävellä toisen valmistajan linjan puolelle näkymiä ihmettelemään. Ehkä alihankkijalla ei ole kovin suuria liikesalaisuuksia eri lentokonevalmistajilta, ja eri valmistajien osia voidaan luoda rinnan.

Aerostructuresilta saimme autokyydin Gripenin kokoonpanolinjalle. Tätä oli odotettu! Siellähän niitä oli hallissa enemmän tai vähemmän paloissa. Hallissa oli myös yksi täysimittainen mallihävittäjä, joka oli tosin rakennettu näyttelyesineeksi. Se oli tarkoitettu erilaisia messuja varten. Sen ohjaamo oli lähes aito - pääsipä sitä tyypittämäänkin. Mieleeni muistuivat taannoiset Hornet-apumekaanikkoajat Gripenin ohjaamon nippeleitä ja vipstaakeja silmäillessäni ohjaamossa istuessani.

Gripen-hallin jälkeen kävimme vielä lähtöpisteessä neuvotteluhuoneessa juomassa läksiäiskahvit ja kuuntelemassa rekrytointipuheita. Kävi ilmi, että Saabille olisi myös mahdollista päästä tekemään lopputyötä, kunhan osaisi kysyä oikealta henkilöltä tai löytäisi ilmoituksen nettisivuilta, jotka ovat hieman sekavat (keväällä ensimmäisen kerran firmaan yhteyttä ottaessani jo pelkän yhteydenottolomakkeenkin löytämiseen kului varmaan vartti).



Saabilta palasimme Linköpingin hotelliimme hakemaan matkatavaroitamme, koska edessä oli junamatka Tukholmaan. Tukholmassa kirjauduimme hostelliin, etsimme illallispaikan ja käppäilimme kaupungilla. Erikoisuutena saimme hostellistamme paremman huoneen kuin olin alun perin varannut, koska varaamaani 8 hengen huoneeseen ei ollut kuutta paikkaa. Saimmekin lopulta yksityisen 6 hengen huoneen, jossa oli oma vessa, keittiö, ja jopa sauna! Saunahan oli kokeiltava ensi tilassa illalla!

Suomi, Finland

Kotona ollaan taas. Olipa hienoa taas astua kotimaan kamaralle kolmen kuukauden breikin jälkeen. Vaihteeksi jopa ymmärrän paikallisten käyttämää kieltä.

Viimeinen työpäivä oli varsin kaksijakoinen: oli hyvästeltävä työkaverit ja muut opiskelijat, mutta toisaalta työt päättyivät ja tuntui hienolta, kun tiesin, että kotimaa odottaa seuraavana päivänä. Kyselin mahdollista lopputyöpaikkaa FST:n työntekijöiltä, ja jotain saattaisi olla tarjolla keväällä. Täytyypi jälleen vain olla aktiivinen ja viskata mailia eri henkilöille. Saksassa on myös miljoona muuta laitosta (tekniset yliopistot, DLR-instituutti), joista voisin myös saada suoraan lopputyöpaikan. Eräänä etuna olisi tietenkin mainittava, että olen käynyt Hampurissa harjoittelussa; olen ainakin jollain tavalla nähnyt saksalaisen työkulttuurin. Tiedä häntä, vaikka vielä päätyisin Hampuriin tekemään dippatyötäni!



Vaikka muuan keihäänheittäjä muinoin väittikin, että Saksa on paska maa, ei asia ole aivan näin yksioikoinen. Siellä on käytävä itse ja nähtävä, millainen paikka se on. Hienoja muistoja jäi taas kerrottavaksi pappavuosille: lentokoe, nettitutkan kyttääminen ja lentokonespottaus kesken työpäivien, Belgian keikka, mara Füssenissä ja paljon muuta. Hampuriin kannatti ehdottomasti lähteä. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos tilaisuus tarjoutuu!

Ihmemaa

Hampurissa on pysyvä Miniatyr-Wunderland -pienoismallinäyttely. Esillä on kaikenlaisia pienoismalleja. Näyttelyyn on pyritty luomaan eri maanosia kuvaavat pienoismaailmat, mistä näyttely on saanut nimensäkin. Valaistusta säädetään yön ja päivän esittämiseksi. Illuusio on huikea. Mallien yksityiskohtaisuus niiden kokoon nähden on aivan uskomatonta.









Näyttely oli kerrassaan huikea. Se lienee yksi Hampurin suosituimmista nähtävyyksistä, ja torstaina iltapäivälläkin oli sakkia reilusti paikalla, muttei kuitenkaan tungokseksi asti. Suosittelen!