Sunnuntai oli jälleen sangen ohjelmantäyteinen päivä. Herättyamme lähdimme muutaman kilometrin päähän Ranskan puolelle katsomaan Le Touria eli Ranskan ympäriajoa, jonka 8. etappi poljettiin Geneven eteläpuolelta St-Julien-en-Genevois'n pikkukaupungin läpi. Vaikka tsekkasimme pyöräilijöiden arvioidun saapumisajan kyseiseen paikkaan, pääsi se unohtumaan matkalla. Lisäksi armoton helle luultavimmin sotki aikataulua hidastamalla pyöräilijöiden vauhtia. Helteisessä auringonapaisteessa seisoskeleminen oli varsin kutkuttavaa, kun hiki virtasi ja varjoa oli etsittävä. No, onneksi pyöräilijät lopulta saapuivat ison autosaattueen mukana ja itse Lancekin oli mukana. Pyöräilijöitä oli mukana noin 200 - letka ohitti meidät silti muutamassa minuutissa.






Liki saman tien Ranskasta kotiuduttuamme lähdimme jälleen lentämään, kun tilaisuus tarjoutui. Tällä haavaa kävimme kääntymässä suunnilleen Nyonin tasalla, mistä jatkoimme Lac Lemanin itärantaa pitkin etelään kohti Alppien alkupaata. Maisemat olivat komeita, ja kamera lauloi sulosointujaan jatkuvasti.













Sain jopa kokeilla Piper Warriorin ohjaamista. Lentämisen kannalta toteaisin, etta ohjaussauva (eng. stick) on "rattia" (eng. yoke) intuitiivisempi ohjauslaite, mitä nyt olen sauvaa heiluttanut ultrakevyestä lentokoneesta tyyppejä ottaessani.


Illalla oli vihreän veran kuningaslajin MM-loppuottelun aika. Kävimme katsomassa ensimmäisen puoliajan jo tutuksi tulleessa paikallisessa kisakatsomossa, joka oli ääriään myöten täynnä faneja. Päätimmekin mukavuudenhaluisina lähteä katsomaan toista puoliaikaa kotopuoleen.

Järviparaati

Illalla oli jälleen teknohippaa tarjolla, kun Genevessä järjestettiin elektronisen tanssimusiikin tapahtuma Lake Parade, joka jatkui myöhemmin illalla Lake Sensation -osuudella. Toisin kuten taannoisessa Fête de la Musiquessa, jossa soitettiin kaikkea mahdollista, täällä ämyreistä kuului vain konemusiikkia eri muodoissaan.



Minulla tapahtuma jäi lyhyeksi, koska väsymys iski aikaisin illalla. Totesin, että on parempi lähteä kotiin kuin olla väsyneenä valtavassa ihmisjoukossa. Matkalla tosin ehdin nähdä kaikenlaista. Yhtä hyvin tapahtumaa voisi kutsua Gay Paradeksi, koska transvestiitteja näkyi jonkin verran. Ihmiset pukeutuivat muutenkin mitä eriskummallisimmin tapahtumassa.



Lisäksi jonkin rakkarijengin kaveri suunnilleen hyppäsi selkääni jotakuta hakattavaksi joutuvaa jahdatessaan - hyvä etten mennyt nurin. Väsyneenä moinen alkoi lähinnä v***ttaa, koska pitääkö joidenkin ektoplasman irvikuvien säätää näin mahdottomasti muuten asiallisissa kekkereissä.

Kun kerran tulimme Sveitsiin kesäksi, oli myös mietittävä, mitä tapahtumia täällä on oleskeluaikanamme. Muistin kesäkuun alussa, että tähän vuodenaikaan maailman atleetit kisaavat erinäisistä palkinnoista yleisurheilussa. Torstaina 08.07. järjestettiinkin Lausannessa Timanttiliigan osakilpailu, jota päätettiin pienen pähkäilyn jälkeen katsomaan - olemmehan sentään jo Sveitsissä asti ja osaottolistalla oli mm. pikamatkojen valtias Usain Bolt.


Sain reilun 30 asteen helteessä talsimisesta rakot jalkoihini, mutta ehdin vielä parantaa ne ennen kuun lopun maraa. Helleaalto koettelee ilmeisesti Eurooppaa nyt oikein kunnolla ainakin uutisista päätellen. Sveitsissä yötkin ovat yli 20-asteisia, ja nukkuminen on välillä varsinaista piehtarointia, mutta toistaiseksi on unta kuitenkin saatu.








Tapahtuma oli hieno. Pieni miinus oli, ettei Jukka Keskisalo osallistunut illan päätöslajina olleeseen 3000 metrin estejuoksuun. Kokonaisuutena kokemus oli kuitenkin ehdottoman positiivinen, aina Usainin henkilökohtaista ylävitosta myöten. Kannatti käydä!

Tiistaina vietettiin erään suomalaisen kesäharjoittelijan läksiäisiä, kun hänen varusmiespalveluksensa alkaa ensi viikolla. Sääli, että joutui lähtemään keskellä kuuminta kesää Suomeen TJ:tä laskemaan. Onneksi kuulemma opinnot antoivat juuri sopivasti periksi, jotta valtion tarjoaman "elämysloman" voi suorittaa kunnialla.



Viikon päätapahtuma oli kuitenkin edessä torstaina...

"Jussi" 2010

Kävimme valloittamassa Jura-vuoriston toiseksi korkeimman huipun Le Reculet'n. Se on noin 1718 metrin korkeudessa, kun korkein huippu sen sijaan yltää parisen metriä korkeammalle. Eipä moinen juuri haittaa, koska oli aikamoinen urheilusuoritus talsia helteisessä auringonpaisteessa vuoren rinnettä ylös. Lähdimme aamulla pyörillä Lancysta CERNiin, jossa kokoonnuimme isommaksi ryhmäksi, jossa sitten taivalsimme vuorella. Vaelluksella kului vettä vaatimattomasti sellaiset 4 litraa. Eipä toisaalta nestehukka päässyt yllättämään. Lisäksi selvisimme vaellukselta vammoitta - edes rakkoja ei tullut! Järkkäriä en viitsinyt massan säästämiseksi raahata vuoren tasangoille, vaan tyydyin kännykameran laatuun. Äitee heitti ennen Sveitsiin lähtöäni, että kannattaa aina lähteä mukaan, jos tilaisuus tarjotuu erilaisiin tempauksiin. Näin tein, ja upeaa oli vaelluksenjälkeisestä väsymyksestä huolimatta. Kuvanlaadusta viis!





Sunnuntaina kävimme risteilemässä ympäri Genevejärveä siipiratasaluksella, jolla tosin taittui vain matkan ensimmäinen osuus aikomaamme määränpäähän. Loput välit istuimme mukavasti dieselkoneen vauhdittaman paatin kyydissä. Asemapaikkojamme olivat Geneven jälkeen Ranskan rantakylät Yvoire ja Thonon, joissa nousimme maihin. Potskit pysähtyivät muuallakin, mutta vain mainituissa kahdessa kävimme maissa. Venematkamme päättyi Sveitsin Nyoniin, josta suhailimme junalla Geneveen ja kotiin.






Kotona ei siis tullut oltua viikonloppuna. Toisin sanoen, jussi 2010 tuli vietettyä varsin perinteisestä poikkeavalla tavalla. Suomessa ehdin tosin olemaan tulevaisuudessa aivan riittävästi. Sain jälleen uusia, unhoittumattomia kokemuksia!