9. elokuuta 2020

Finaali

22. päivä, Orivesi - Tampere, 46 km

Kotona jälleen. Loppuosuus "huoltojoukkojen" avustamana - tavarat autokyydillä perille - kevyesti polkien. Ysitiellä huimaa kyytiä kevyellä pyörällä. Varustehuoltoa. Väsymys aikaisin illansuussa. Levon jälkeen hiukan analyysia.
Posted by at
Labels: , ,

2 kommenttia:

  1. Anonyymi09 elokuuta, 2020 23:30

    Onnellisesti, vaikkakin rasittuneena, perillä ja kotona. Toivottavasti oma sänky tuntuu mukavalta. Odotan, että kuulen mitä kaikkea matkalla tapahtui ja menikö kaikki niin kuin olit ajatellut. Kaikkea ei varmaan edes osaa kuvitella ennakkoon. Loistosuoritus kaiken kaikkiaan. Siihen eivät kaikki pysty. Saat olla todella ylpeä itsestäsi. Äiti

    VastaaPoista
  2. Eino10 elokuuta, 2020 04:39

    Yli 1500 kilsan finaali lienee ollut vähintään yhtä euforinen kokemus kuin maratoneillasikin: tietää, että tuossa tuokiossa kaikki on ohi, tehty, minkä itsensä kanssa on sopinut ja pannut tavoitteeksi. (Siitä on "jonniilainen" omakohtainen kokemus muinaisilta kahdeksalta maratoniltani.)Palannemme sinun urakkaasi mutkin Rovaniemelle ja takaisin ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan road moviesi on vienyt sitä lukeneen matkaasi; erinomainen teksti, hienot otokset, oivallinen henkilökohtainen dokkari! Niin että varhaisherääjän parhaat, iloiset terveiset sekä lujat halaukset onnitteluiksi urakastasi Luoliksen lapsuusmaisemistasi, rautakaivoksen tusculumistani :-) isä

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)