En kotoa lähtiessäni osannut ajatella, että olisin tarvinnut reissulla juoksureppua. Kannoinkin kansallispuiston retkellä tavarani erään päivittäistavarakaupan muovikassissa. Tämä herätti paidattoman olemukseni lisäksi suurta hilpeyttä muissa matkalaisissa, ja sainkin liikanimen "rantapultsari", koska muovikassiin olisi helppo kuvitella kasa kaljatölkkejä... :D Olkapääni kärähtivät auringonpaahteessa. Kaikkea sitä sattuu. Maisemat olivat kuitenkin komeat!
Illalla rupateltiin tulevan päivän ohjelmasta ja katsottiin töllöstä, kun Saksa löylytti Brasiliaa vaatimattomasti 7-1. Suunnistukset jatkuvat huomenna samanpituisilla radoilla kuin viimeksi, mutta maaston tyyppi muuttuu suppamaastoksi. Jokohan päästäisiin juoksemaan?
No niin, onhan taas sujuvaa ja keiken hyvin kuvaavaa tekstiä ynnä osuvat otokset. Mukavahan näitä on lukea, kun kirjoittaja/suuunnistaja osaa asiansa, Lisää vaan, näitä lukee mielellään. Kotoa tuuhean villiviinin varjosta, tusculumistani kiitolliset ja iloiset terveiset teksteistäsi & kuvista.
VastaaPoistaP.S., Also sprach Eino, isä,69
VastaaPoista