Vaasan-reissun jälkipyykki

Vaasan-reissun kartta ja lukuja:

• Kokonaismatka 637 km
• Keskinopeus 17,0 km/h
• Ajoaika 37 h 24 min 0 s
• Kokonaiskulutus 7676 kcal
• Ajopäiviä 8
• Keskim. osuuspituus 79,6 km
• Osuuspituuksien keskihajonta 29,2 km
• Kalenteripäiviä välipäivineen 10

Osuuspituuksilla painotettu keskinopeus 17,1 km/h.

Matkan päähavainto oli kestävyysurheilun vanha viisaus, ettei matka tapa, vaan vauhti. Vasen akilles ja oikea polvi kipeytyivät matkalla, mikä seurasi todennäköisesti liian kovasta polkemisesta. Olen ajanut pitkäkestoisempiakin reissuja ongelmitta hitaammin, mistä päättelin ajaneeni nyt liian kovaa.

Pyörä ja varusteet toimivat suuremmitta ongelmitta. Pyörän takarengas on karvan verran liian leveä lokasuojalle, ja rengas hinkkasi kevyesti lokasuojaa. Tilasin jo matkalla kapeammat renkaat, jotka sain asennettavikseni kotona.

Kurikasta Kuruun oli melkoisia nousuja ja laskuja, joiden laeilla maisemat olivat hienoja. Nousuissa piti vain muistaa vilkaista taakseen. Etelä-Pohjanmaan aakeella laakeella vauhti oli myötätuulessa huimaa. Vastatuuli oli puolestaan melkoista tervanjuontia. Maasto tasoittui mennessä Kihniöstä alkaen ja käänteisesti nousut sisämaahan palatessa alkoivat ennen Jurvaa.

Kotiin

10. päivä: Murole - Tampere, 53 km

Lepopäivän jälkeen oli jäljellä vielä loppulaskettelu kotikulmille Tampereelle. Edeltävänä yönä satoi rankasti, ja ilma oli kosteaa päivälläkin. Lämpötila oli onneksi maltillinen. Sää siis hiosti, muttei onneksi ollut ukonilmaa edeltävän tavoin painostava.

Ensimmäinen tauko Velaatan maitolaiturimuseolla. Museo lienee Suomen pienimpiä - ellei pienin. Esillä oli Ilpo Mäkisen teoksia.

Hiostava matka eteni hitaasti ja varmasti. Hieman yllättäen oikea polvi ei vihoitellut lainkaan ajaessa. Varauduin tähän ajamalla muutenkin rauhallisesti, ja kevyt pyörä vielä helpotti ajamista entisestään. Juhlistin jälleen yhden pyöräreissun päättymistä hyppäämällä Näsijärveen vaatteet päällä.

Mökille

8. päivä: Parkano - Kuru - Murole, 66 km

Tänään tuntui rankalta. En muistanut, että osuuden n. 400 nousumetriä jakautuisivat tosiaan vain n. 65 km:lle. Esimerkiksi eilisellä n. 100 km:n osuudella nousumetrejä oli vain n. 300. Ei siis ihme, että tämän päivän osuus tuntui melkoiselta tervanjuonnilta ja kiipeämiseltä. Sää oli mainio - suorastaan kuuma edellisiin päiviin verrattuna - vaikka etelätuuli puhalsikin välillä vastaan. Vettä oli juotava reilusti.

Oikeaa polvea alkoi jomottaa ajaessa. Se lienee ärtynyt liian kovasta ajamisesta. Onneksi kotiin on enää vain yksi osuus, eikä silläkään tarvitse enää kantaa laukkuja, jolloin ajaminen kevenee tuntuvasti.

Turinaa Muroleen kanavatiellä toisen pyöräilijän kanssa. Pitkästä aikaa oli matkaseuraa.

Osuus päättyi mökille, missä huominen on lepopäivä. Palaan kotiin ylihuomenna.

Pirkanmaalle

7. päivä: Kurikka - Kauhajoki - Karvia - Parkano, 103 km

Heikkoja sadekuuroja. Eilinen lounaistuuli oli laantunut hieman, mutta tuuli puhalsi edelleen lounaasta ja n. puolet osuudesta olikin vastatuulta. Ylämäet jatkuivat, joskin 35 km:n jälkeen pitkät ylämäet loppuivat.

Nummijärven Sarantiellä paljon sammakonpoikasia tiellä. Lienevät juuri kuoriutuneet. Toivottavasti ehtivät pois tieltä.

Saran kylässä Mustikki ja Mansikki nousivat oikein koivilleen retkipyöräilijää hämmästelläkseen. Retkipyöräilijä ei tainnut olla niille aivan tavallinen näky ainaisen autoliikenteen jälkeen.

Vaatteiden kuivausta bussipysäkillä ruokatauolla Marjasuon kylässä. Osuuksia metsän keskellä. Omakotitalojen lisäksi oli jokunen ränsistynyt autiotalokin. Joutsenpari suolammella lähellä Pirkanmaan rajaa.

Kurikka

5. päivä: vapaapäivä.

Oleilua Vaasassa.

6. päivä: Vaasa - Ruto - Laihia - Jurva - Kurikka, 92 km

Kahden vapaapäivän jälkeen alkoi kotimatka. Muutimme naisystäväni kanssa alkuperäistä reittisuunnitelmaani, koska alun perin olin suunnitellut ajavani tänään vain Jurvaan - n. 65 km - jolloin huomiselle olisi jäänyt n. 120 km:n etappi. Nyt saimme tarkemmalla tutkimisella tasattua kummankin päivän osuuspituuksia kokonaismatkan säilyessä osapuilleen samana.

Lähtiessä oli jo tiedossa, että merenrannalta suunta olisi käytännössä vain ylöspäin eli ylämäkeä olisi reilusti. Lisäksi päivän navakka lounaistuuli kääntyi vastaiseksi Laihialta Jurvalle. Ajoinkin hyvin rauhallisesti, koska ylämäkeen vastatuulessa kiivetessä häviää joka tapauksessa aikaa, eikä väkisin runttaamalla saavuttaisi mitään. Kiireettömästi siis maisemia katsellen tauolta toiselle. Sananlaskun mukaanhan ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Osuus etenikin hiljalleen pienillä vaihteilla kevyesti polkien. Ennen Jurvaa ei ollut kovin monta alamäkeä - Laihialta Jurvaan ei juuri asutustakaan saati liikennettä.

Ilmattaren tuuliturbiinien ihmettelyä seututiellä 689 Jurvasta Kurikkaan. Massiivisia laitteita - eivätkä varmasti halpoja. Turbiinin lapaprofiileissa lienee työstämistä, ja turbiinin navan säätölaitteistokin saa olla melkoinen, jos lapakulmia säädetään tuulen voimakkuuuden mukaan: lavat eivät liene aivan keveitä käännettäviä. Turbiinin masto on monta kymmentä metriä korkea, ja yhden lavan pituus on noin puolet maston korkeudesta.

Hiihtäjä ja ex-kansanedustaja Juha Mieto lienee kuuluisimpia kurikkalaisia. Miedolle onkin pystytetty patsas Kurikassa.