8. päivä: Parkano - Kuru - Murole, 66 km
Tänään tuntui rankalta. En muistanut, että osuuden n. 400 nousumetriä jakautuisivat tosiaan vain n. 65 km:lle. Esimerkiksi eilisellä n. 100 km:n osuudella nousumetrejä oli vain n. 300. Ei siis ihme, että tämän päivän osuus tuntui melkoiselta tervanjuonnilta ja kiipeämiseltä. Sää oli mainio - suorastaan kuuma edellisiin päiviin verrattuna - vaikka etelätuuli puhalsikin välillä vastaan. Vettä oli juotava reilusti.
Oikeaa polvea alkoi jomottaa ajaessa. Se lienee ärtynyt liian kovasta ajamisesta. Onneksi kotiin on enää vain yksi osuus, eikä silläkään tarvitse enää kantaa laukkuja, jolloin ajaminen kevenee tuntuvasti.
Turinaa Muroleen kanavatiellä toisen pyöräilijän kanssa. Pitkästä aikaa oli matkaseuraa.
Osuus päättyi mökille, missä huominen on lepopäivä. Palaan kotiin ylihuomenna.
10. heinäkuuta 2024
9. heinäkuuta 2024
Pirkanmaalle
7. päivä: Kurikka - Kauhajoki - Karvia - Parkano, 103 km
Heikkoja sadekuuroja. Eilinen lounaistuuli oli laantunut hieman, mutta tuuli puhalsi edelleen lounaasta ja n. puolet osuudesta olikin vastatuulta. Ylämäet jatkuivat, joskin 35 km:n jälkeen pitkät ylämäet loppuivat.
Nummijärven Sarantiellä paljon sammakonpoikasia tiellä. Lienevät juuri kuoriutuneet. Toivottavasti ehtivät pois tieltä.
Saran kylässä Mustikki ja Mansikki nousivat oikein koivilleen retkipyöräilijää hämmästelläkseen. Retkipyöräilijä ei tainnut olla niille aivan tavallinen näky ainaisen autoliikenteen jälkeen.
Vaatteiden kuivausta bussipysäkillä ruokatauolla Marjasuon kylässä. Osuuksia metsän keskellä. Omakotitalojen lisäksi oli jokunen ränsistynyt autiotalokin. Joutsenpari suolammella lähellä Pirkanmaan rajaa.
Heikkoja sadekuuroja. Eilinen lounaistuuli oli laantunut hieman, mutta tuuli puhalsi edelleen lounaasta ja n. puolet osuudesta olikin vastatuulta. Ylämäet jatkuivat, joskin 35 km:n jälkeen pitkät ylämäet loppuivat.
Nummijärven Sarantiellä paljon sammakonpoikasia tiellä. Lienevät juuri kuoriutuneet. Toivottavasti ehtivät pois tieltä.
Saran kylässä Mustikki ja Mansikki nousivat oikein koivilleen retkipyöräilijää hämmästelläkseen. Retkipyöräilijä ei tainnut olla niille aivan tavallinen näky ainaisen autoliikenteen jälkeen.
Vaatteiden kuivausta bussipysäkillä ruokatauolla Marjasuon kylässä. Osuuksia metsän keskellä. Omakotitalojen lisäksi oli jokunen ränsistynyt autiotalokin. Joutsenpari suolammella lähellä Pirkanmaan rajaa.
8. heinäkuuta 2024
Kurikka
5. päivä: vapaapäivä.
Oleilua Vaasassa.
6. päivä: Vaasa - Ruto - Laihia - Jurva - Kurikka, 92 km
Kahden vapaapäivän jälkeen alkoi kotimatka. Muutimme naisystäväni kanssa alkuperäistä reittisuunnitelmaani, koska alun perin olin suunnitellut ajavani tänään vain Jurvaan - n. 65 km - jolloin huomiselle olisi jäänyt n. 120 km:n etappi. Nyt saimme tarkemmalla tutkimisella tasattua kummankin päivän osuuspituuksia kokonaismatkan säilyessä osapuilleen samana.
Lähtiessä oli jo tiedossa, että merenrannalta suunta olisi käytännössä vain ylöspäin eli ylämäkeä olisi reilusti. Lisäksi päivän navakka lounaistuuli kääntyi vastaiseksi Laihialta Jurvalle. Ajoinkin hyvin rauhallisesti, koska ylämäkeen vastatuulessa kiivetessä häviää joka tapauksessa aikaa, eikä väkisin runttaamalla saavuttaisi mitään. Kiireettömästi siis maisemia katsellen tauolta toiselle. Sananlaskun mukaanhan ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Osuus etenikin hiljalleen pienillä vaihteilla kevyesti polkien. Ennen Jurvaa ei ollut kovin monta alamäkeä - Laihialta Jurvaan ei juuri asutustakaan saati liikennettä.
Ilmattaren tuuliturbiinien ihmettelyä seututiellä 689 Jurvasta Kurikkaan. Massiivisia laitteita - eivätkä varmasti halpoja. Turbiinin lapaprofiileissa lienee työstämistä, ja turbiinin navan säätölaitteistokin saa olla melkoinen, jos lapakulmia säädetään tuulen voimakkuuuden mukaan: lavat eivät liene aivan keveitä käännettäviä. Turbiinin masto on monta kymmentä metriä korkea, ja yhden lavan pituus on noin puolet maston korkeudesta.
Hiihtäjä ja ex-kansanedustaja Juha Mieto lienee kuuluisimpia kurikkalaisia. Miedolle onkin pystytetty patsas Kurikassa.
Oleilua Vaasassa.
6. päivä: Vaasa - Ruto - Laihia - Jurva - Kurikka, 92 km
Kahden vapaapäivän jälkeen alkoi kotimatka. Muutimme naisystäväni kanssa alkuperäistä reittisuunnitelmaani, koska alun perin olin suunnitellut ajavani tänään vain Jurvaan - n. 65 km - jolloin huomiselle olisi jäänyt n. 120 km:n etappi. Nyt saimme tarkemmalla tutkimisella tasattua kummankin päivän osuuspituuksia kokonaismatkan säilyessä osapuilleen samana.
Lähtiessä oli jo tiedossa, että merenrannalta suunta olisi käytännössä vain ylöspäin eli ylämäkeä olisi reilusti. Lisäksi päivän navakka lounaistuuli kääntyi vastaiseksi Laihialta Jurvalle. Ajoinkin hyvin rauhallisesti, koska ylämäkeen vastatuulessa kiivetessä häviää joka tapauksessa aikaa, eikä väkisin runttaamalla saavuttaisi mitään. Kiireettömästi siis maisemia katsellen tauolta toiselle. Sananlaskun mukaanhan ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Osuus etenikin hiljalleen pienillä vaihteilla kevyesti polkien. Ennen Jurvaa ei ollut kovin monta alamäkeä - Laihialta Jurvaan ei juuri asutustakaan saati liikennettä.
Ilmattaren tuuliturbiinien ihmettelyä seututiellä 689 Jurvasta Kurikkaan. Massiivisia laitteita - eivätkä varmasti halpoja. Turbiinin lapaprofiileissa lienee työstämistä, ja turbiinin navan säätölaitteistokin saa olla melkoinen, jos lapakulmia säädetään tuulen voimakkuuuden mukaan: lavat eivät liene aivan keveitä käännettäviä. Turbiinin masto on monta kymmentä metriä korkea, ja yhden lavan pituus on noin puolet maston korkeudesta.
Hiihtäjä ja ex-kansanedustaja Juha Mieto lienee kuuluisimpia kurikkalaisia. Miedolle onkin pystytetty patsas Kurikassa.
7. heinäkuuta 2024
Vaasa
4. päivä: Raippaluodon silta - Vaasa, 26 km
Aamulla sadekuuro yllätti kesken leirin purkamisen. Tuli kiire pakata ulkona tuulettumassa ollut makuupussi, koska sitä olisi vaikeaa kuivata. Ehdin onneksi pakata sen. Sateenpitoa ennen matkaanlähtöä.
Vuonna 1997 valmistunut Raippaluodon silta on Suomen pisin silta. Suurin alituskorkeus on 26 m, jolloin sillan kansi lienee n. 30 metrin korkeudella. Sillalle saikin nousta melkoista ylämäkeä.
Raippaluodon sillalta ajoin Vaasan Vaskiluodon leirintäalueelle, mihin jätin retkitavarani väliaikaisesti käydäkseni moikkaamassa tuttuja ja viettääkseni iltaa. Nyt lepoa Vaasassa maanantaihin asti.
Aamulla sadekuuro yllätti kesken leirin purkamisen. Tuli kiire pakata ulkona tuulettumassa ollut makuupussi, koska sitä olisi vaikeaa kuivata. Ehdin onneksi pakata sen. Sateenpitoa ennen matkaanlähtöä.
Vuonna 1997 valmistunut Raippaluodon silta on Suomen pisin silta. Suurin alituskorkeus on 26 m, jolloin sillan kansi lienee n. 30 metrin korkeudella. Sillalle saikin nousta melkoista ylämäkeä.
Raippaluodon sillalta ajoin Vaasan Vaskiluodon leirintäalueelle, mihin jätin retkitavarani väliaikaisesti käydäkseni moikkaamassa tuttuja ja viettääkseni iltaa. Nyt lepoa Vaasassa maanantaihin asti.
5. heinäkuuta 2024
Perille ja ylikin
3. päivä: Kiikku - Liipantönkkä - Ylistaro - Vähäkyrö - Vaasa - Raippaluoto, 106 km
Sateenpitoa Seinäjoen Kaukolassa vanhalla bussipysäkillä. Vastatuulta Liipantönkästä alkaen.
Ylistaron jälkeen yhdystiellä 7200 Kyrösjoen pohjoisrannalla liikennettä ei juuri nimeksikään. Kaikki kulkevat joen eteläpuolen valtatie 16:lla. Sadetutkassa uhannut sadealue ei osunutkaan kohdalle. Kaikki tuuri kelpaa - sadealue olisi viivästänyt matkaa melkein tunnilla!
Tauko Tuuralan kyläkaffilassa. Jokivarsimaisemia Kyrösjoella. Vaasan Liisanlehdon Prismaan ruokatauolle, ja sitten Mustasaareen Raippaluodon siltaa läheiselle uimarannalle yöpymään. Haluan nähdä Raippaluodon sillan, joka on Suomen pisin maantiesilta. Lyhensin huomista pyöräilyä leiriytymällä sillan lähelle. Huomenna on jäljellä vain loppumarssi "takaisin" perille Vaasaan.
Kyrösjoen ylittävä Ojaniemen silta (vm. 1624) Vähäkyrössä. Taustalla myös Vähäkyrön kirkon torni.
Sateenpitoa Seinäjoen Kaukolassa vanhalla bussipysäkillä. Vastatuulta Liipantönkästä alkaen.
Ylistaron jälkeen yhdystiellä 7200 Kyrösjoen pohjoisrannalla liikennettä ei juuri nimeksikään. Kaikki kulkevat joen eteläpuolen valtatie 16:lla. Sadetutkassa uhannut sadealue ei osunutkaan kohdalle. Kaikki tuuri kelpaa - sadealue olisi viivästänyt matkaa melkein tunnilla!
Tauko Tuuralan kyläkaffilassa. Jokivarsimaisemia Kyrösjoella. Vaasan Liisanlehdon Prismaan ruokatauolle, ja sitten Mustasaareen Raippaluodon siltaa läheiselle uimarannalle yöpymään. Haluan nähdä Raippaluodon sillan, joka on Suomen pisin maantiesilta. Lyhensin huomista pyöräilyä leiriytymällä sillan lähelle. Huomenna on jäljellä vain loppumarssi "takaisin" perille Vaasaan.
Kyrösjoen ylittävä Ojaniemen silta (vm. 1624) Vähäkyrössä. Taustalla myös Vähäkyrön kirkon torni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)