Kevätlukukausi alkoi. Syksyn kurssit läpäisin lopulta, vaikka nyt hommia vaadittiinkin huomattavasti takavuosia enemmän - ovathan maisteritason kurssit asiasisällöltään jo hankalampia. Laskennallisen virtausmekaniikan perusteet jouduin uusimaan, mutta selvisin uusintakokeesta. Kandivaiheen perusaerodynamiikan jatkeeksi suunniteltu puristuvan aerodynamiikan kurssi oli varsin läpihuutojuttu, kunhan kaasumystiikasta selvittiin ensin. Lentokoneen rakennesuunnittelun kurssi oli mielestäni liiankin työläs verrattuna siitä saatavaan opintopistemäärään. Pienenä pelkona persiissä olikin, saammeko parini kanssa suoritettua sen ennen kevätlukukauden ähellystä. Homma meni joululomalle, ja viimeisenä viikonloppuna ennen koulun alkua saimme viimeisen harjoitustyön valmiiksi. Tentti oli jo joulukuussa, ja kun harjoitustyömmekin hyväksyttiin lopulta, on tämäkin kurssi taputeltu! Noppiahan suorastaan satelee!

Kuvia Kecskemetistä, osa 4

Viimeisiä viedään. Hajalaakeja on vielä katsomatta läpi, mutta nyt olen plärännyt läpi suurimman osan. Vuoden 2011 näytöksiä odotellessa olisikin varmaan hyvä koostaa jonkinlainen kuvakavalkadi männävuodesta. Saa nähdä, mihin nyt näennäisellä joululomalla riittää aikaa.




Edelliset osat Keckery-kuvista:
Ilmailufriikin unelma - kuvia Kecskemetistä, osa 1
Kuvia Kecskemetistä, osa 2
Kuvia Kecskemetistä, osa 3

Koko Kecskemet 2010 -kuva-albumi:


Mukana on myös ohjaamokuvia erityisesti Mi-24-taisteluhelikopterista. Sen ohjaamoon voi tutustua tarkemmin tästä linkistä.

Muita ohjaamoja

Kuvia Kecskemetistä, osa 3

TKK:n urapalveluihin oli lähetettävä valmiiseen pohjaan perustunut matkaraportti kesän kokemuksesta. Omani julkaistiin hetki sitten. Se kokoaa varsin hyvin omat kokemukseni männäkesältä.

Kävin esittelemässä Aalto-yliopiston TKK:ta wanhassa kotilukiossani Vantaalla. Olin alun perin ajatellut, että kävisin moikkaamassa wanhoja opettajiani samalla keikalla. Tämä kuitenkin jäi, koska ennen esitystäni en ehtinyt käydä opettajienhuoneessa, koska tekniikan kanssa oli sähellettävä: esitys oli muistitikulla, mutta auditorion tietokone-dataprojektori-yhdistelmä oli eri mieltä kelmusulkeisten pitämisestä. Sain sentään kalvot näkyviin auditorion tietokoneen näytölle omaksi tuekseni, mutten voinut esittää niitä kuulijoille. Siispä jouduin säveltämään päästäni käytännössä kaiken.

Esitys sujui hyvin. En juuri jännittänyt sitä aloittaessani, koska tiesin, että olen paikalla asiantuntija ja muut eivät tiedä asiasta juuri tuon taivaallista. Lisäksi tavoilleni uskollisesti heitin itseäni koskevaa huumoria, joka ilmeisesti upposi yleisöön: kaikki reilut 50 henkilöä jaksoivat pysyä hereillä loppuun asti. Lisäksi yritin pitää yleisöä hereillä heittämällä heille yksinkertaisia kysymyksiä, jotta saisivat itsekin osallistua. Esitykseni pysyi myös aikataulussaan, kun se kesti n. 50 min.

Kokonaisuutena on sanottava, että oli hienoa olla esiintymässä. Esityksen pitäminen ei ollutkaan niin paha nakki kuin kuvittelin. Asiaa helpotti huomattavasti, kun tiesi, mistä puhuu. Asiaan kannattaa siis perehtyä hyvin ennen esitystä. Toivottavasti joku abi sai kipinän hakea TKK:lle esitykseni jälkeen.



EDIT 21122010:

Muut osat:
Ilmailufriikin unelma - kuvia Kecskemetistä, osa 1
Kuvia Kecskemetistä, osa 2
Kuvia Kecskemetistä, osa 4

Lukuvuoden ensimmäinen tenttikausi on nyt ohi. Kaasudynamiikan arvosanani korottunee vuoden takaisesta - kyllä sitä nyt treenattiinkin! Viikolla ei muuten olisi ollut koulua, mutta siellä tuli silti oltua laskemassa kaasudynamiikan wanhoja tenttejä. Tämänpäiväinen tentti tuntui menneen hyvin, vaikka ainakin pari juttua tiedän jo menneen pieleen. Siltikin tulos on jo nyt huomattavasti parempi kuin vuosi sitten.

Kuin sattumalta puristuvan aerodynamiikan kurssi on nyt syksyllä yhdistetty kaasudynamiikan kurssin kanssa. Täysin idioottimaisesti tämä tietenkin tarkoittaa, etteivät esim. lentotekniikkaa pääaineenaan ja virtausmekaniikkaa sivuaineenaan lukevat eivät voi suorittaa kaasudynamiikkaa nyt, vaan heidän on tehtävä kaasudynamiikan tentti uudelleen keväällä "erillisenä" suorituksena. Nerokasta sen sijaan on, että sentään kaasudynamiikan aiemmin hyväksytysti suorittaneet saavat korottaa arvosanaansa tällä tentillä.

Koneinsinöörikillan tiedotusmailissa mainittiin abi-infokoulutuksesta. Koska tavoilleni uskollisesti kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin opiskelu, sain päähäni ajatuksen, että voisin lähteä esittelemään Aalto-yliopiston TKK:ta kevään abeille. Samalla tietysti edustaisin Aalto-yliopistoa. Abi-infokoulutus pidettiin jo, ja seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa yhteyttä kotilukiooni, johon ajattelin mennä esittelemään byrokratin raatelemaa Aaltoa. Mieli tekisi kertoa, miten asiat oikeasti ovat, mutta propagandaa lienee suollettava tuutista sen minkä esityksessä kerkiän. Saas nähdä, mitä lopulta sanon. Paskat minä mistään hienoista Aallon suunnittelijoiden ajatuksista mitään välitä.

Lissee päivänavausta tulossa myöhemmin.

St. Pauli ja Reeperbahn...

... Sinne veri vetää uudestaan. TKK:n lentotekniikan kilta Euroavia kävi excursiolla Saksan Hampurissa männäviikolla. Keikka järjestyi yhteyshenkilömme kautta. Lähtö oli jo kauan ennen kukon kiekaisua aamuyöllä keskiviikkona. En ehtinyt nukkumaan, kun illalla oli pakattava, koodattava ja kirjoitettava rapsaa laskennallisen virtausmekaniikan harjoituksesta, syötävä ja muuten säädettävä kaikennäköistä. Sain palautettua harkkarapsani noin 0300 aamuyöllä, jolloin päätin, etten mene maate ollenkaan, koska olisin ehtinyt lähinnä torkahtaa. Seuraava päivä menikin sitten samoilla silmillä, mutta yllättyksekseni jaksoin olla skarppina koko ajan. Illalla alkoi tosin jo väsyttää kivasti. Yöllä nukuin kuin tukki.

Kahtena ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa FST:hen ja DLR:n Hampurin osastoon. Viimeisenä virallisena excupäivänä perjantaina oli mahtisettinä etukäteen mielenkiintoisimpina pidetyt Airbusin tehdas ja Lufthansan tekniikka. Airbusin tehtaalla toivoimme näkevämme uutuuttaan kiiltelevän A380:n, joka siis on tällä hetkellä maailman suurin matkustajakone. Sattuipa vielä niin sopivasti, että Waffen A380 tuli käymään lähtöpäivänämme Hikiä-Vantaalla. 380:n olisi siis voinut nähdä Suomessakin, ja olisin varmasti lähtenyt katsomaan sitä, jos olisin vain ollut paikalla. Toivoin kuitenkin, että näkisin vastaavan härvelin Hampurissakin. Kolmekasikymppinen ei nimittäin liene tulossa Suomeen ihan heti uudelleen.




FST ja DLR ovat periaatteessa eräänlaisia insituutteja, jotka tutkivat ja kehittävät ilmailun ja lentokoneiden järjestelmiä. Niiden tutkimusaiheet olivat hyvin mielenkiintoisia, koska tuloksia hyödynnetään hyvin todennäköisesti myöhemmin ilmailualalla. Opiskelijoille niillä oli tarjota lopputyö- ja harjoittelupaikkoja, joita kyseltiinkin ahkerasti. Mitään ei tietenkään luvattu, mutta yhteystietoja kylläkin saimme. Saa siis nähdä, kuinka tulevaisuudessa käy.



Olihan Hampurissa toki aikaa leikkiä turistiakin. Erilaisia kirkkoja ja muita rakennuksia oli nähtävänä riittämiin.





Safka oli varsin edukasta, eikä ravinteleissa palanut liikaa rahaa. Ylipäätään tuntui, että eläminen olisi kohtuullisen halpaa Saksassa.




Yleistä ilmailualan yrityksissä on, ettei kuvaamista sallita. Useimmiten yritysten asiakkaat (lentoyhtiöt, yksityishenkilöt) eivät halua, että heidän tuotteistaan näkyy kuvia muualla ennen kuin ovat itse nähneet kamansa ensin. Näin kuvaaminen on tyypillisesti kielletty esim. lentokonehalleissa. Näin oli myös Airbusin ja Lufthansan kanssa asian laita. Ihmetys olikin suuri, kun esim. FST:llä sai kuvata koehallissa kaikkea paria testipenkkiä lukuunottamatta. Kuvia ei siis ole Arbuusilta ja Luftwaffelta kuin korkeintaan pihalta tai odotustilasta. Kääntöpuolena on, ettei kyseisissä mestoissa tarvinnut miettiä kuvaamista ollenkaan, ja sai kierrellä kohteita rauhassa. Toiveemmekin toteutui: pääsimme näkemään A380:n paloina ja kokonaisena. A380:n kokoonpanolinjalla oli hienoa vierailla, koska kyseinen kone on tosiaan aivan julmetun iso. Ehjänä sellainen nähtiin Airbusin tehtaan seisonta-alueella puolen kilometrin päässä, kun Emiratesin A380 oli luovutusta vaille valmis. Luffen A380:n missaaminen Hesa-Vantaalla ei jäänyt kismittämään yhtään.

Lufthansan tekniikassa vierailusta jäi mieleen rensselin kolmen tunnin mittainen kierros lekohalleissa oppaan pälätyksen säestämänä. Osa mahtiluennosta (ja tavaraahan tuli kyllästymiseen asti) oli jo wanhaa huttua TKK:n kursseilta ja muista kouluista, mutteipa oppaamme voinut mitenkään moista tietää. Joukossa oli tosin pari ennenkuulumatonta yksityiskohtaakin, joita jaksoi ihmetellä hieman. Turnauskestävyyttä tosin vaadittiin, kun lounas jäi tiukassa ohjelmassa väliin ja vatsa alkoi muistuttaa olemassaolostaan.



Short summary for Lydia: Thank you! It was a pleasure to meet you and visit the places. We hope to see you soon in Finland!