Käännepiste

10. päivä, Keminmaa - Tervola - Rovaniemi, 115 km

Olin pystyttänyt telttani pihamännyn alle, ja pidin tietysti pyörääni samaa puuta vasten. Aamuherätyksen jälkeen selvisi iloinen yllätys: linnut olivat paskoneet pyörän ohjaustangossa kuivuneen heijastinliivini tärviölle. Ei auttanut kuin nakata vanha heti pois ja ostaa uusi, kun mahdollista. Mitä tästä opin? Jos teltta on puun alla, ota tavarat suojaan, ja laita pyörä muualle (taivasalle?). Siivekkäitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä "organisaatiokaaviossa" on niiden alapuolella, vaan antavat täyslaidallisen. Muut suojautukoot parhaansa mukaan!

Uinuvaa Kemijokea Ossauskosken padolla.

Vihdoinkin maisemiin alkoi ilmestyä "oikeita" korkeuseroja. Mitä pohjoisemmaksi Kemistä pääsin, alkoivat korkeuserot näkyä - ja tuntua. Hirvaan kohdalla alkoi etelästä tultaessa ensimmäinen varsin mojova monen kilometrin nousu, joka huipentui Häkinvaaran jyrkkään loppunousuun. Siinä tunsi jo urheilevansa. Naureskelin itsekseni; kaikkea järjetöntä sitä tulee tehtyä. Toisaalta elämys on varmasti vaivan arvoinen.

Loppumatka oli lähes laskettelua Rovaniemelle. Mieleen jäi, että jälleen kerran edessä kaukana näkyvät korkeuserot hämäävät kummasti: vaikka kuskista tuntuisi, että ajetaan tasaisella, tuntuu, ettei pyörä silti vain kulje, vaan on valittava pienempää vaihdetta silmään. Tällöin hyvin todennäköisesti kuljetaan loivaan ylämäkeen.

Kemijoessa uiminen virkisti. Huvitti, koska uin samassa joessa juuri päivää aiemmin - n. 100 km etelämpänä.

Jätkänkynttilä kuvattuna Ounaskosken sillalta.

Pöljäilyä kameralle. Kukkuu!

Kemi

8. päivä

Välipäivä. Yleistä oleilua Oulun Nallikarilla ja varustehuoltoa.

9. päivä, Oulu - Haukipudas - Ii - Simo - Kemi - Keminmaa, 125 km

Matka jatkuu auringonpaisteessa. Jälleen erinomainen pyöräopastus - nyt Haukiputaalle. Haukiputaalla överilounaaksi hyvännäköinen vaikkakin tavanomainen iskenderkebab. Iin jälkeen alkoivat nelostien ohituskaistojen rakennustyömaat, ja paikoin tietä oli jouduttu kaventamaan hiukan. Tästäkin selvittiin ongelmitta yhteispelillä.

Kuivaniemen Nesteellä törmäsin kahteen muuhun omia reissujaan ajavaan pyöräilijään, joista toinen oli kirjojakin julkaissut Pertti Palviainen (https://perttipalviainen.com). Juttuja olisi riittänyt pitkäksi aikaa. Kukin suuntasi aikanaan tahoilleen. Olihan päästävä eteenpäin jatkamaan matkaa.

Kemissä hämmästelin Kemijoen padon kalatietä, joka on rakennettu 1990-luvulla. Tämän tien pituus on n. 230 m. Padolla on toinenkin kalatie. Harmittavasti "kisakatsomon" ohi ei uinut yhtään kalaa. Ei tainnut olla kudulle nousun aika.

Suomen kesässä

7. päivä, Raahe - Pattijoki - Siikajoenkylä - Lumijoki - Liminka - Kempele - Oulu, 100 km

Aamupäivällä Raahesta lähtiessä oli vielä pilvistä, mutta kuivaa. Siikajoenkylän jälkeen voimakkaat sadekuurot alkoivat, ja jatkuivat yhtäjaksoisena sateena. Pidin hetken sadetta erään navetan räystään alla, mutta lopulta oli ajettava, koska sade voisi kestää tunteja. Lumijoella 10 m/s puhaltanut kaakkoistuuli muuttui suoraksi vastatuuleksi, ja sateessa pienimmällä vaihteella polkiessani eteenpäin päästäkseni saatoin kirota Suomen kesän alimpaan helvettiin. Perkele. Toisaalta itsehän tieni valitsin, ja sää kuuluu erottamattomasti lajiin. 

Lumijoella alkoi hienosti toteutettu kevyen liikenteen opastus Ouluun. Oulu on palkittu vuoden pyöräilykaupunkinakin, enkä ihmettele, miksi. Jokaisessa risteyksessä oli viitat keskustaan. Etäisyyksiä kerrottiin myös suorilla. 

Limingassa kaakkoistuuli vaihtui hulppeaksi myötätuuleksi. Helpotti valtavasti. Keskustassa päivälliseksi Da Marion salaattipöytä, ja sitten telttaa pystyttämään ja kavereita moikkaamaan.

Tänään pidän välipäivän ja koitan saada ajokamojani kuivaksi Nallikarin leirintäalueella.

Raahe

6. päivä, Kalajoen hiekkasärkät - Mehtäkylä - Merijärvi - Pyhänkoski - Pyhäjoki - Raahe, 98 km

Kalajoella kahville paikallisen yksinyrittäjän kahvilaan. Kova vastatuuli Merijärvelle asti. Lounaaksi hampurilainen Huoltiksella. Pyhänkoskella jäätelönmittainen tauko. Myötätuulessa Pyhäjoelle. Korvasi alkumatkan vastaisen.

Ennen Raahea Arkkukarilla syömään. Tauolle osui saksalaismimmi, joka oli myös menossa pyöräillen pohjoiseen. Oli kuulemma ollut matkalla jo kuusi viikkoa Saksasta Baltian kautta Suomeen ja edelleen Jäämerta kohti. Hän jatkoi matkaa Oulua kohti minun jäädessäni Raaheen. Hän halusi päästä valmiiksi mahdollisimman lähelle Oulua huomiseksi ennustettujen sateiden tieltä.

Hiekkasärkät

4. päivä, PowerPark - Kortesjärvi - Evijärvi - Kaustinen, 98 km

Ihmiset ovat koristelleet pihojaan hienoilla kukkalaitteilla. Onnistuin väistämään pahimmat sadekuurot tuurilla. Jäi harmittamaan, etten pysähtynyt kahville Djupsjöbackan kylässä tienvarsimainoksesta huolimatta. Hämmästelin Svenska Österbottenin ruotsinkielisyyttä: kaikilla paikoilla ei edes ollut suomenkielistä nimeä. Yleistä kiertelyä ja paikkojen ihmettelyä Kaustisilla.

Motivaatiosuoran lopussa Evijärven jälkeen:

5. päivä, Kaustinen - Alaveteli - Kokkola - Ruotsalo - Lohtaja - Himanka - Kalajoen Hiekkasärkät, 112 km

Aamupäivän sääennuste näytti poutaantuvaa iltapäiväksi, ja päätin jatkaa matkaa. Alkuiltapäivän tihkusadekuurot kastelivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen. Kokkolan jälkeen sää alkoi poutaantua, ja lopulta aurinkokin paistoi. Ilta-auringossa tuntui hyvältä ajaa, ja myötätuulikin avitti. Yllättäen liikenne tuntui hiljenevän 8-tiellä kuuden jälkeen. Ensimmäinen selkeä reittimuutos alkuperäiseen suunnitelmaan, koska lähtöpaikka olikin hiukan eri kuin olin alun perin ajatellut.

Hiekkasärkillä. Määränpääkin näkyy epäsuorasti.