Fin5 - 1. välipäivä - Pieni karhunkierros

Välipäivän suunnistamattomuutta päätimme juhlistaa - kuinkas muutenkaan - liikkumalla, ja käväisimme kävelemässä Pienen karhunkierroksen [Metsähallituksen sivut, kartta] Oulangan kansallispuistossa. Muitakin aktiviteettivaihtoehtoja oli, ja jotain todennäköisesti toteuttaneen vielä viikon aikana, vaikkei varsinaisia välipäiviä olisikaan. Esimerkiksi kesäkelkkarata vaikuttaisi nimensä perusteella varsinaiselta vauhtihullujen paratiisilta, alamäkipyöräilystä nyt puhumattakaan. Saa nyt nähdä, mihin vielä päädytään. Pitäisi vielä käydä uimassakin jossain lähilammessa, kun on ollut niin hitsin kuuma, kuten tänään. Siksi kävinkin ahon laitaa ilman paitaa.




En kotoa lähtiessäni osannut ajatella, että olisin tarvinnut reissulla juoksureppua. Kannoinkin kansallispuiston retkellä tavarani erään päivittäistavarakaupan muovikassissa. Tämä herätti paidattoman olemukseni lisäksi suurta hilpeyttä muissa matkalaisissa, ja sainkin liikanimen "rantapultsari", koska muovikassiin olisi helppo kuvitella kasa kaljatölkkejä... :D Olkapääni kärähtivät auringonpaahteessa. Kaikkea sitä sattuu. Maisemat olivat kuitenkin komeat!





Illalla rupateltiin tulevan päivän ohjelmasta ja katsottiin töllöstä, kun Saksa löylytti Brasiliaa vaatimattomasti 7-1. Suunnistukset jatkuvat huomenna samanpituisilla radoilla kuin viimeksi, mutta maaston tyyppi muuttuu suppamaastoksi. Jokohan päästäisiin juoksemaan?

Fin5 - 2. päivä

Lähtöpaikka oli tänään sama kuin eilen, mutta rastien paikat erosivat eilisistä. Lumia 800 -mallinen "lennontallentimeni" toimi mallikkaasti, kun nyt maltoin olla koskematta siihen suoritukseni aikana. Mieli teki valokuvata, mutta ajattelin, että tällä kertaa haluan jälkipeleihin oikeaa telemetriaa enkä vaillinaista dataa. Rata näytti seuraavalta:



Lähdin toiveikkaasti matkaan, ja toivoin, että maasto olisi eilistä helpompi, koska eilen ei oikein mikään onnistunut. Huomasin pian, ettei maasto juuri helpottunut eilisestä, muttei toisaalta juuri vaikeutunutkaan. Sen sijaan suunnanpito kompassilla tuntui sujuvan. Lisäksi maamerkkejä ja maaston muotoja tarkkailemalla pysyin varsin hyvin kartalla. Tämä näkyy rasteilla 1, 2 ja 3, joille menin kutakuinkin kompassisuunnalla avoimien alueiden reunoja myötäillen. Nelonenkin löytyi vielä varsin mallikkaasti samoja periaatteita noudattaen.

Viitosrasti oli mielestäni radan hankalin. Lähdin neloselta tavoitteenani kiertää kartan kielletty alue riittävän kaukaa, koska en tiennyt, onko kiellettyä aluetta merkitty maastoon esimerkiksi lippusiimalla (jälkipeleissä selvisi, että oli). En myöskään törmäisi reittivalintani vuoksi kyseiseen lippusiimaan. Uudeksi ongelmaksi tuli, etten saanut maastossa kiinni mistään tarkasta kiintopisteestä, kun ohitin kielletyn alueen kärjessä olevaa hyvän näkyvyyden aluetta. Tiesin, että alue sijaitsi rinteessä, mutta rinne tuntui vain jatkuvan ylöspäin tiheässä metsässä. Paikalla ei myöskään ollut merkittyjä kiviä eikä selkeitä maastonmuotoja, joihin olisin voinut tarttua.

Hetken rinnettä noustuani olin varma, että olin ohittanut kielletyn alueen, ja uskalsin lähteä menosuuntaan nähden oikealle kohti vitosen summittaista sijaintia. Näkyvyys oli kartan vihreällä alueella huonohko, enkä edelleenkään saanut määritettyä tarkasti sijaintiani. Huonon näkyvyyden alue päättyi, ja saatoin katsella ympärilleni. Pian näin pari muuta suunnistajaa muutaman kymmenen metrin päässä oikealla puolellani. Kysyin, etsivätkö hekin 196:ää (rastin koodinumero); kyllä etsivät. Muutamaa sekuntia myöhemmin he ampaisivat eteenpäin, ja arvasin, että he löysivät etsimänsä. Menin perässä, koska minullakaan ei tuolla hetkellä ollut parempaa tietoa sijainnistani, ja jotain oli yritettävä. Rasti siis löytyi, ja pääsin jälleen tarkasti kartalle.

Vitosen ja kutosen väli oli todella hieno. Tällä välillä noustiin vaaran huipulle pururadalle, ja urheilijat saivat ihastella Pohjois-Suomen maisemia Ison-Kumpulammen yli. Aurinko paistoi, oli lämmintä, ja mieliala oli hyvä. Rastitkin olivat löytyneet joutuisasti. Teki mieli valokuvata maisemia, mutten nyt kehdannut. Nyt olisi vielä mahdollisuus kohtalaiseen loppuaikaankin.

Vaaralta lähdettiin laskeutumaan. Laskeutumisen aikana piti poimia kutonen jyrkänteen alta ja seiska juomarastilta. Seiskalta päästiin juoksemaan lippusiimaa pitkin kielletyn alueen läpi, kunnes kukin oli jälleen omillaan. Kasi löytyi varsin helposti.

Päivä oli todella lämmin, ja nestehukka luultavimmin aikamoinen. Kasin pohjoispuoleisella hakkuuaukealla tuntui hetkellisesti, etten jaksa juosta. Oli pakko kävellä hetki, vaikka maaston puolesta olisi ollut mahdollista juosta. Lieneekö sitten johtunut nestehukasta, mutta tuossa kohtaa meinasi kunto loppua kesken. Matkaa oli kuitenkin jatkettava.

Kasin ja ysin välin meni orjallisesti kompassisuuntaa noudattaen. Tuntui, että etenen jatkuvasti oikealle viettäen, vaikka kompassisuunta olisi oikein. Ilmeisesti pysyin suunnassa, koska lopulta tulin pienelle polulle, jonka varrella olleen kumpareen päällä oli kivi, jolla rasti oli. Polulla kulkiessani väsyneen järki ei enää juossut, ja meinasin kävellä muina miehinä rastista ohi. Tajusin kuitenkin viime hetkellä, että "hei, toihan on juuri se ysirasti", ja kävin leimaamassa.

Ysin ja kympin väli meni jälleen kompassilla. Ysin jälkeinen jyrkkä rinne vaikeutti menoa hieman. Kurvailin hieman puolelta toiselle, jotta korjaisin "siirtymän" suorasta rastilinjasta nollaksi. Kun eteen tuli hakkuuaukea, rasti löytyi pian aukean laidan suolta. Jaksoin taas juosta.

Kympiltä lähin seuraamaan hakkuuaukean reunaa. Vastaan tuli peräkkäisillä kumpareilla kaksi rastia, jotka eivät kuitenkaan olleet oman ratani rasteja. Sekosin ilmeisesti näistä rasteista jotenkin, ja suuntavaistoni katosi hetkeksi. En havainnut läheisen metsän reunassa ollutta isoa kiveä, josta olisin saanut tuntomerkin rastin sijainnille. Sen sijaan kiertelin harjanteita ja pientä metsikköä. Hämmästelin, missä ihmeessä rasti oikein oli, koska kartan isoa kiveä ei näkynyt missään. Pian tajusin, että olen aivan väärässä paikassa, minkä jälkeen näin metsän reunan ja ison kiven, jonka luona lappasi porukkaa kuin pipoa. Aikaa ei onneksi ollut palanut liikaa pummissani, mutten toisaalta sitä enää näin lopussa saisi millään kirittyä takaisin. Noh, matka jatkui pienestä vastoinkäymisestä huolimatta. Kokonaisuus vaikutti edelleen hyvätä, mutta lopputulosta ei saisi nyt ajatella. Olisi päästävä ensin maaliin.

11-rastilta 12:lle reittivalintani oli selkeä: nousisin pitkulaiselle harjanteelle, missä ottaisin kompassisuunnan suoraan rastille. Valitsin tämän reitin, koska satuin jo 11:tä pummatessani käymään kyseisellä harjanteella. Noudatin suunnitelmaani, ja se toimi vallan hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut jatkaa harjanteen etläpuolisen hakkuuaukea reunaa aukean kärkeen asti, mistä rastilla sijainneet pitkulaiset kumpareet olisivat näkyneet hyvin. Rasti 12 löytyi helposti.

12:lta teenpäin tulin lopun likimain kompassisuunnalla muiden peesiä hyödyntäen. Väkeä oli liikkeellä paljon, eikä yksinään juuri tarvinnut juosta näin lähellä maalia. Lisäksi maalialueen kuulutukset kantautuivat jostain kaukaa metsän siimekseen.

Väliaikojani rasteille senhetkisine sijoituksineen:
1: 5:05 (73)
2: 10:24 (49)
3: 15:48 (46)
4: 22:31 (47)
5: 30:58 (43)
6: 37:58 (36)
7: 42:15 (34)
8: 45:16 (30)
9: 53:34 (25)
10: 59:02 (26)
11: 1:06:12 (33)
12: 1:11:06 (30)
13: 1:15:13 (30)
14: 1:18:10 (33)
F: 1:18:43 (31)

Loppusijoitukseni oli 31/141. Omasta mielestäni suunnistus sujui tänään hyvin, ja olen suoritukseeni varovaisen tyytyväinen. Näin siksi, koska tulossa on vielä monta osakilpailua viikon aikana, ja moni kilpailu htii mennä pieleen. Ei olisi ainakaan syytä levätä laakereillaan. Toisaalta hyvästä suorituksesta voi nauttia tämän pienen hetken. :)

Huomenna Fin5:ssä vietetään välipäivää. Kaveriporukan kesken ohjelmaksi on tarjottu esimerkiksi patikkaretkeä Pienellä karhunkierroksella [Metsähallituksen sivut, kartta], mikä vaikuttaisi mainiolta ajatukselta. Valokuvia lienee ainakin tiedossa!

Fin5 - 1. päivä

Ensimmäinen päivä on ohi suunnistuksineen. Hieman yhteenvetoa siitä. Yöjuna saapui aikataulussaan Kemijärvelle. Uni ei ollut parasta mahdollista istumapaikalla pyöriessä, mutta jonkinlainen torkkuminen onnistui kuitenkin, eikä aamulla väsyttänyt juurikaan. Hörppäsimme aamukahvit Kemijärvellä ja aloitimme matkan Kemijärveltä Rukalle.

Olen pitkästä aikaa pohjoisessa. En muistanutkaan, miten kauniita vaaramaisemat ovat. On komeaa, kun maasto kohoaa edessä kohti korkeuksia. Ja ne porot! Ne kulkevat aivan vapaasti, eikä niitä pidetä mitenkään ihmeellisenä näkynä, vaikka tällainen kaupunkilaisdallaajahan tietenkin kaivaa kameran esiin ja ottaa heittolaukauksen sinne päin tokan tullessa vastaan tien toisella kaistalla. Porot kuitenkin tuovat omaleimaisen mausteensa Pohjois-Suomen maisemiin, ja kyllä niistä pitää kuva ottaa!



Suunnistamaankin päästiin melkein heti paikalle saavuttua. Tavarat vain mökille, ja menoksi! Maasto oli kohtuullinen. Mielestäni se hieman vaikeutui loppua kohti, kun ryteikkö lisääntyi. Maasto näytti muualla helpommalta kuin millaiseksi rata lopulta osoittautui. Ensimmäisen päivän pitkän B-kuntosarjan rata näytti tältä.



Ensimmäinen ja toinen rasti löytyivät vielä kohtuullisesti, mutta kolmosen pummin. En ilmeisesti osannut sisäistää, etten ollut edennyt rinnettä pitkin sivusuunnassa riittävän pitkälle, koska pientä hakkuuaukeaa ei näkynyt missään. Rastia etsittiin lopulta isommallakin porukalla. Rasti löytyi lopulta, kun jatkoin rinteen viertä eteenpäin. Tällöin näkyivät vilaukselta pieni märkä suonpläntti ja rastin yläpuolellsa rinteellä ollut hakkuuaukea.

Nelonen ja vitonen löytyivät ongelmitta. Maamerkit olivat hyviä ja maisemat komeita. Pysähdyinkin tällä välillä kuvaamaan maisemaa; kerranhan täällä vain käytäisiin, eikä lopputulos olisi tänään kuitenkaan niin sekunnin päälle! Kuva ei tosin kerro tilan avaruutta hakkuuaukean harjalla.



Vitoselta kutoselle etenin muiden perässä korkeuskäyriä seuraillen. Pummin hieman, ja etenin liian pitkälle kutosen ohi, kun polku tuli vastaan.

Kutoselta seiskalle poikkesin kartan yläreunassa näkyvälle puhelinlinjalle, josta laskin tolppien määrän seuraavaan polkuristeykseen, ja juoksin tähän asti. Risteyksestä otin suunnan kohti rastia, ja seiskarasti löytyikin pian.

Seiskan ja kasin väli oli varsin helppo, koska välillä oli paljon polkuja, joita seurata, ja riitti, että polkujen risteyksiä seuraa. Lisäksi rastilla sijainneet kumpareet näk maastossa selvästi.

Kasin ja ysin välillä ryteikkö lisääntyi merkittävästi. Tähtäsin kasin ohi menneen polun jälkeen ysille vievälle aidalle, mutten löytänyt aitaa ryteiköstä. En saanut mistään kiinni maastossa. En tajunnut, kun ylitin heinillä vuoratun polun, että kyseinen polku oli aikomani aidan jälkeen. Lopulta harhailin ysiä etsiessäni varsin pitkään. Olisi pitänyt viettää etenemistä väkisin liikaa vasemmalle, jolloin olisin pakosta tullut aidalle.

Ysin jälkeen loppu oli polkujuoksua muiden perässä maaliin. Aikojani rasteilla (suluissa sijoitus kyseisellä rastilla):

1: 4:42 (93)
2: 15:21 (85)
3: 28:23 (109)
4: 33:17 (103)
5: 41:13 (107)
6: 46:56 (102)
7: 51:59 (92)
8: 54:48 (84)
9: 1:16:32 (135)
10: 1:18:06 (133)
F: 1:19:14 (132)

Loppuaikani oli siis 1:19:14 ja sijoitukseni 132:s 185:stä. Pahin pummi oli välillä 8-9, joka kesti yli 20 minuuttia, vaikka keskimääräinen kesto näyttäisi olleen muilla noin 10 minuutin luokkaa.

Jälkipeleissä analysoitiin suorituksia, ja mietittiin, miten radoilla olisi mahdollisesti kannattanut edetä. Päivän kruunasi yhteinen illallinen. Rastilaiset olivat väsyneitä matkustamisen ja rankan urheilusuorituksen jälkeen, ja uni maistui pian.




Fin5 jatkuu huomenna samalta lähtöpaikalta, mutta rata on uusittu. Palaan asiaan huomenna uudelleen, jos vaikka GPS-träkkäyskin toimisi! :)

Ruka kutsuu

Kello on yksitoista illalla. Ulkona on lempeä kesäilta. Istun yöjunassa. Loma on alkanut. Syön iltapalaksi hedelmiä. Ihmisiä virtaa vaunun käytävällä; kuka vessaan, kuka ravintolavaunuun, kuka mihinkin. Joku juttelee puhelimeen kaiuttimen kautta. Lasten on vaikea rauhoittua istumapaikoillaan nukkumaan. Jotkut aikuiset nukkuvat jo. Pitkä matka on edessä. Vähitellen liikenne hiljenee vaunun käytävällä. Juna kuitenkin jatkaa väsymättä puksuttamistaan metsän halki.



Junan pääteasemana on Kemijärvi, jonne olen matkalla. Tarkemmin sanottuna matkani jatkuu Kemijärveltä Kuusamoon Rukatunturin maisemiin. Olen matkalla suunnistamaan Fin5-tapahtumaan.

Kesäillan lenkki

Oli jälleen lenkin aika piiitkän työpäivän jälkeen. Juoksusta jäi todella hyvä olo. Tällaisten elämysten vuoksi taitan matkaani elämän halki juosten.

Päivällä oli satanut, mutta iltaa kohden sää oli poutaantunut. Ilma oli raikas säteen jälkeen. Kestävyysurheiluhulluna lähdin vielä töistä tultuani juoksemaan, vaikka ilta saattaisikin venähtää hieman myöhempään. Päätin juosta ylämäkitreenin Pyynikillä. Olin levännyt viikonloppuna, ja nyt riittäisi virtaa nousta harjun raskaita ylämäkiä.

Oli viileää. Ilta-aurinko paistoi. Henki kulki hyvin. Metsä vihersi. Valo ja varjo leikkivät metsässä. Sinitaivas pilvenhattaroineen pilkisti puiden latvojen takaa. Katselin Näsi- ja Pyhäjärven maisemia harjun laella. Vauhti oli sopivaa. Jalat rullasivat. Väsymys oli tipotiessään. Arjen huolet ja työpäivän väsymys unohtuivat. Oli mahtavaa juosta mäntykankaan siimeksessä ilta-auringon pehmeässä valossa. Siellä huolet huomisen jäivät unholaan.

Pari kertaa harjulle kiivettyäni lähdin kotia kohti. Askel oli kevyt. Fiilis oli niin mieletön, että teki mieli mennä kovaa. Kiihdytin vauhtia. Perheenisä väisti kohteliaasti kävelytien oikeaan reunaan kulman takana, kun näytin kulmaa lähestyessäni kääntyväni vasemmalle. Moikkasin kiitokseksi.

Kotipihaan päästyäni kävin lenkkiä mielessäni läpi uudelleen. Mietin, miten hienon lenkin olin juuri juossut. Vauhdiltaan se ei ollut paras mahdollinen, mutten sillä ennätyksiä tavoitellutkaan. Lenkki jäi mieleen tunnelmaltaan. Kesäillan tunne oli upea.