Viime viikonloppu sujui Berliinissä. Olihan valtakunnan pääkaupungissa käytävä, kun kerran tänne asti on vääntäydytty. Menomatka ei sujunut kommelluksitta. Yritin nostaa rajaa Sparkassen kortillani, mutten muistanut sen pirulaisen tunnuslukua. Luulin kirjoittaneeni sen kännykkääni salakielisenä, mutta paskan ketut, kun väärin olin vielä laittanut senkin. Olin matkalla Altonan juna-asemalle luotijunaan, ja pikkuhiljaa takaraivossa alkoi jyskyttää ajatus, että nuhasta toipumisen lomassa olisi vielä spurtattava junaan. Ehdin syöttää tunnusluvun väärin kaksi kertaa, ja päätin, etten edes yritä kolmatta, vaan vaan varmistan luvun kotona sunnuntaina ja maanantaina. Asemalle sai kävellä ripeästi. Ehdin kuitenkin junaan, vaikkakin selkä hiestä märkänä.
Berliiniin saavuttuani piti ensimmäiseksi etsiä hostelli, josta olin huoneeni varannut. Nyt luotin kananmuistiini, enkä tulostanut karttaa tai reittiohjetta. Olin katsonut ne perjantaina töissä, ja uskoin muistavani ne ulkoa. Hostelli löytyikin helposti. Se oli hyvin samantyyppinen kuin viime syksyn Hampurin matkalla: iso, kliininen ja siisti. Yöt sai nukkua rauhassa, vaikka jostain ihmeen syystä liki 10 kämppistäni eivät tajunneet, että huoneen lämpötila oli saunaan verrattavissa ja kosteusprosentti liki 100, ellei ikkuna ollut auki.
Berliini on aivan hemmetin iso. Nähtävyyksien välillä saa tosiaankin ajaa metrolla pelipaikoille päästäkseen, kun Hampurissa kaikki "pakolliset" nähtävät ovat käytännössä kävelymatkan päässä.
Kävin moikkaamassa Berliinissä koulukaveriani Suomesta. Hän esitti muutaman ajatuksen, missä Berliinissä voisi käydä. Omina toivenani olivat vain Alexanderplatz, Brandenburgin portti, muuri ja tekniikan museo. Ilkka sen sijaan esitti hieman eksoottisempia kohteita, joita toisaalta ilmailufriikki ei voinut vastustaa: mm. Tempelhofin lentoasema ja Gatowin ilmailumuseo olisivat varmasti mielenkiintoisia paikkoja. Kun sääennustekin suosi, olisi ainakin Tempelhofissa mukava käydä käppäilemässä ja tsekkaamassa monumentaalisen arkkitehtuurin helmiä. Vähintään yhtä mielenkiintoiselta vaikutti myös jenkkien käytöstä poistettu tutka-asema aivan kaupungin laidalla. Käymättä jäi silti vielä monen monituista mielenkiintoista paikkaa. Yksi viikko ei millään riittäisi kaikkien läpikäymiseen, ja viikonlopussa ei kerkiä kuin korkeintaan pieraista pari kertaa ja ajaa vähän metrolla, kun on jo palattava takaisin kotikonnuille.
Döneri oli halvempaa Berliinissä kuin Hampurissa. Halvimmillaan maksoimme peruskebusta tähtitieteelliset kaksi euroa, mitä voi pitää jo asevelihintana. Hamsterissa olen nähnyt dönerin halvimillaan 3,5 euron hintaan myynnissä, mikä on ilmeisestikin täyttä ryöstöä. Ehkä sijainti vaikuttaa asiaan: onhan Hampuri Länsi-Saksan alueella. Berliinissä oli Saksain välinen raja, ja idän vaikutus saattaisi näkyä muutoinkin kuin kaupungin itäosissa. Toisaalta kyseinen halpisdöneri (oli muuten ihan hyvää, omnomnom) myytiin erään metroaseman kupeessa kojusta, jolla ei pöytiä ollut kuin yksi tai kaksi, ja penkkejäkin oli tasan kaksi. Millainenkohan tilavuokra kyseisellä kojulla on?
Lauantai kului kaupungilla kierrellessä, Tempelhofissa ja tutka-asemalla. Sunnuntaina suuntasimme Gatow'n ilmailumuseoon, joka sijaitsee tovin matkan päässä keskustasta. Gatow on entinen brittien hallinnoima lentotukikohta, joka on nykyisin poistettu käytöstä. Kentän sulkeuduttua sen alueelle on kerätty kylmän sodan lentokoneita muistuttamaan Saksan historiasta. Vermeet ovat mielenkiintoisia suihkariaikakauden lapsille, ja niitä on paljon! Harmi vain, ettei koneita pääse tyypittämään edes kylminä. Gatow'ssa vierähtikin odotettua enemmän aikaa, ja keskustaan palattuamme olikin enää pari tuntia aikaa käydä tekniikan museossa. Päätimme kuitenkin käydä siellä, kunhan skippaisimme kaiken turhan skeidan ja menisimme suoraan asiaan - eli ilmailuun!
Gatowin ilmailumuseon kuvat
Ilkalle kiitos "isännöimisestä"! :)
