Loppumatka oli sitten taistelua väsymystä ja kantapäiden rakkoja vastaan. Vatsani rauhoittui onneksi pian 15 km:n jälkeen, ja saatoin jatkaa nestetankkausta matkan aikana. Kuntoni kesti, ja 30 km:n jälkeen tajusin, että selviäisin maaliin asti, joskin väsyneenä. Juoksu ei enää hirveästi maistunut, vaan juoksin lyhyitä pätkiä kävelyn lomassa. Etenin tässä vaiheessa juoma-asemalta toiselle -periaatteella tietäen, että jossain vaiheessa matka loppuu ja maali tulee vastaan. Jouduin tankkaamaan juoma-asemilla paljon enemmän nestettä alkuun verrattuna, mistä yllätyin. 37 km:n kohdalla jokin kannustusjoukko soitti ämyreistään J. Karjalaisen Sankareita. Tästä tuli todella upea olo: ymmärsin, että tästäkin leikistä selvitään vaikeuksien kautta. Viimeinen "kunniakierros" Forssan jäähallin urheilukentällä oli hieno, kun tiesin, että n. 42 km pitkä rääkki on takana ja maali odottaa. Maalissa olin uupunut, mutta onnellinen ja helpottunut. Suuret kiitokset kuuluvat isäukolleni asiantuntevista neuvoista ja äidille, Raunolle ja Annelle huoltojoukkona toimimisesta ja kannustamisesta! Ilman heidän apuaan suoritukseni olisi vaikeutunut huomattavasti.
Virallinen aikani oli 4:00:45, ja sijoitukseni miesten maratonin yleisessä sarjassa 55. Jälkiviisaana kuitenkin olen tyytyväinen, että pääsin maaliin: todistin itselleni, että maratonista on mahdollista selvitä kunnialla läpi, eikä fyysistä estettä ole. Tästä on mahdollista parantaa aikaa paremmalla vauhdinjaolla. Kokonaisuutena kokemus oli niin hieno, että lähden varmasti uudelleen juoksemaan maratonin. Forssan Suvi-illan tapahtuma oli myös hyvin järjestetty, joten tapahtumana se on harkitsemisen arvoinen. Saatanpa osallistua sille uudelleen ensi vuonna!
Kuvassa on allekirjoittanut mustassa juoksuasussaan. Tässä ollaan matkan loppupuolella, ja väsymys on jo melkoinen.
Lisää kuvia Suvi-illasta 2009
