Kesäduuni irtosi vihdoinkin tänään, kun soitin wanhalle työnantajalleni varmistaakseni työpaikan. Olin jo aiemmin kysynyt paikkaa, mikä luvattiin. Samalla kysyin pikku loman pitämisestä heinäkuussa, jos tämä toteutuu. Heitin hakemuksen vetämään em. soiton jälkeen silkasta mielenkiinnosta ja seikkailunhalusta. Pääsispähän kiertämään vähän mualimoo...

Kävin aamulla kipaisemassa Cooperin juoksutestin Otahallissa. Testi meni ihan hyvin, ja tavoitteeni täyttyi. Juoksin n. 3180 m, kun kahdessa edellisessä Cooperissa olen päässyt 3200 ja 3300 metriä. Kunto on siis edelleen kohdillaan, mutta puolentoista vuoden takaiseen huipputulokseen on vielä matkaa.

Kyllä Cooper on sitten mahdoton rääkki: noin 6 minuutin jälkeen alkoi tulla tunne, etten enää jaksa. Onnistuin kuitenkin pitämään jalkani liikkeellä, ja sain juostua loppuun asti. Liikuntahallin kuiva ilma ei kuitenkaan yhtään helpottanut asiaa, ja kurkkuani kuivasi oikein kunnolla jo juoksun aikana. Tämän vuoksi ulko-Cooper on mielestäni ehdottomasti parempi. Toisaalta kelloa vastaan tavoitteen juokseminen on aina sangen ilkeää, koska koko ajan takaraivossa jyskyttää, että täytyy päästä, on jaksettava... Onneksi tämäkin on nyt ohi. Seuraava testi on luvassa taas syksyllä.

Noin viikko takaperin kävin kaverini kanssa Vantaalla Finnairin tekniikan koulutuskeskuksessa tutustumassa MD-11:n ja A340:n teknisiin koulutusmateriaaleihin, jotka liittyivät lentokoneen järjestelmien kurssin seminaarityömme aiheeseen, autopilottiin. Pääsimme jopa kokeilemaan oikeaa mekaanikkojen tyyppikurssilla käytettävää tietokoneohjelmaa! Päivän jälkeen podimme niin mahdotonta infoähkyä, että jos joku olisi jotain kysynyt koneiden järjestelmiin liittyen, olisi vastaukseksi lähinnä änkytetty jotain yleissoopaa... Lyhenteet vain vilisivät silmissä, mutta niistä ilmailu tunnetaankin. ;)

Käyntimme ei jäänyt täysin turhaksi, vaan mukaamme tarttui vaatimattomat pari tuhatta sivua PDF:ää kotona tutkittavaksi. On ainakin luettavaa enemmän kuin tarpeeksi! Hämmästyksekseni sain myös tietää, että tästä aiheesta saisi helposti kasattua diplomityön. Me sentään teemme vain pienen, esittelyluontoisen seminaarityön. Taisin siis tulla vahingossa valinneeksi kandityöni aihealueen tässä samalla...

Kyseinen keikka on ylivoimaisesti tähän mennessä paras opiskelukokemukseni TKK:lla. Kerrankin päästiin oikeasti asiaan! On tämä miljoonasti mielenkiintoisempaa kuin perusfyssat ja -matskut, koodaamisesta puhumattakaan!

Tänään heitin sitten HOPS:n vahvistushakemuksen sisään opintoneuvolaan. Nyt en voi muuta kuin odottaa, toivoa parasta ja pelätä pahinta...

Hiljaiseloa on taas ollut hetken aikaa, kun koulu raapaisee käytännössä 99 % ajastani. Lenkkiä jaksan sentään vielä höylätä. Tarpeen se onkin, sillä muuten fysiikan laboratoriotöiden selostukset ja koodaaminen hajoittaisivat täydellisesti. Onneksi viimeistä labraselkkaria viedään, joten siltä osin homma alkaa pikkuhiljaa lähestyä finaalia.

Opiskelu on muuttunut syyslukukaudelta paljon mielenkiintoisemmaksi. Tammikuussa alkoi lentokoneen järjestelmiä käsittelevä kurssi, joka on minulle ensimmäinen oikea pääaineen kurssi. Asiat ovat siellä tuttuja, koska samoja höpötyksiä käytiin läpi jo muinoin legendaarisella ilmavoimien lentoteknisellä aliupseerikurssilla Jämsän Hallissa. TKK:n kurssilla tehdään seminaarityö, jonka aiheeksi päätimme kaverini kanssa A340- ja MD-11-koneiden autopilottien toiminnan selvityksen ja niiden välisen vertailun (eurooppalainen ja amerikkalainen valmistaja). Pääaineen valintakin lähestyy uhkaavasti: tämä pitäisi tehdä maaliskuun alussa. Sävelet ovat jo selvät, ja uskonkin pääseväni mahd. paperikarsinnasta läpi ongelmitta.

Myös opiskelun "tyyli" muuttui vuodenvaihteen jälkeen kertalaakista. Nyt ei ole palautettavia pakollisia laskuharjoituksia yhdestäkään kurssista, vaan harjoituksissa joko kirjoitetaan tai koodataan. Tämä kulttuurishokki ei vielä toistaiseksi ole aiheuttanut ongelmia, sillä harkat eivät kuitenkaan valmistu ikinä, jos niitä ei ala tehdä ajoissa...

Tulipä käytyä kentälläkin pitkästä aikaa tammikuun pakkasissa: