Tänään kai saavutin jonkinlaisen merkkipaalun elämässäni, kun juoksin 22,3 km:n pituisen lenkin. Tavoitteenani on juosta maraton aikanaan, muttei vielä tänä vuonna. Tämä puolimaratonin pituuden ylittänyt rykäisy osoitti, että kestävyys riittää hyvin todennäköisesti myös täyspitkälle rääkille.

Skolen alku lähestyy pelottavan kovaa vauhtia, enää kolme viikkoa lomaa jäljellä. Ensimmäiset 2,5 kuukautta kesälomastani olin töissä, ja elokuun alusta olen ollut lomalla. Lukuvuotta on jo pitänyt alkaa valmistelemaan ilmoittautumalla muutamille kursseille, ja hoitamalla opiskelijastatukseen liittyviä asioita, kuten vaikkapa YTV:n matkakortin asiakasryhmän päivityksen.

Jokohan tuleva lukuvuosi alkaisi paremmin kuin vuosi sitten? Nyt on jo vuosi taas kulutettu koulunpenkkiä, joten olettaa sopisi, että opiskelukin lähtisi rullaamaan paremmin.

Kuulin, että uudet fuksit ovat jo käyneet TKK:lla. Hellanlettas, ensimmäiseksi ajattelin, että itse olin kavereideni kanssa vuosi sitten aivan samassa tilanteessa. Nyt sitten tulee uusi porukka, joka on aivan yhtä nollat taulussa kuin mekin tuolloin. Varmaan tulee hieman seurattua fuksien meininkiä, miten heillä homma lähtee käyntiin.

Kesä on hyvässä vauhdissa, ja tenttituloksetkin ovat saapuneet. Kaikki tentit menivät läpi, joten ekan vuoden tavoite, 60 opintopistettä, on saavutettu!! Tällä vauhdilla pitäisi valmistumisen koittaa tavoitellun 5 vuoden jälkeen, mutta sinne on vielä piiiitkä matka.

Kesäduunikin alkaa lähennellä puoltaväliä kestoltaan. Työporukka on aivan mahtava, ja se auttaa jaksamaan armottomia aamuherätyksiä ja duunin rasittavuutta muuten. Kuluneella viikolla huomasin, että johonkin tämä DI-koulutus on minua vienyt, sillä töissä pyörii päässä kaikennäköisiä pieniä kritiikinpoikasia ja parannusehdotuksia, joita voisi toteuttaa. Toisaalta on tullut keskusteltua työpaikalla duunareiden viihtyvyydestä, jaksamisesta jne. Postissa nimittäin yksikään lähetys ei kulje ilman alimman tason työntekijöitä (eli jakajia). Mitähän kaikkea Itellan pomot tuolla omassa toimipaikassani joutuvat pähkäilemään? Aikamoinen homma siinäkin varmaan on. Ilmalan pääpostin jehuista lienee turha puhua, hyvä kun tietävät, mitä jakaminen on...

Ensi viikolla olisi sitten jussin vuoro, ja kesämökki kutsuu! Täytyy päästä pois täältä asfalttiviidakosta muualle rentoutumaan.

Yhteenvetoa

Näin viimeisinä kouluviikkoina on tullut hieman ajateltua kulunutta ensimmäistä lukuvuottani yliopistossa kokonaisuutena. Tunteet ja opiskelumotivaatio ovat vaihdelleet vuoden aikana laidasta laitaan, mutta nyt päällimmäinen fiilis on, että tämä on ihan oikea paikka minulle. Syksyn laiskuus ja epäusko itseeni vaihtuivat kevätlukukaudella itseluottamukseksi, kun huomasin, että töitä kannattaa tosiaan tehdä, jotta kursseista selviää kunnialla.

Jossain vaiheessa kevättä tajusin, etten suinkaan ole yksin ongelmieni kanssa, vaan muilla on ihan samat harjoitukset ja tentit läpäistävänään. Tämä helpotti oloani kummasti. Erityisesti oman porukan löytäminen on ollut hienoa, sillä näiden ihmisten kanssa on helppoa keskustella ja puhua arjen ja opiskelun ongelmista.

Luentoinnostus on nyt laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kukapa kauniilla kevätsäällä jaksaisi istua tunkkaisessa salissa kuuntelemassa Saharaakin kuivempaa luentoa. Syksyllä proffat tätä jo mainostivatkin, mutta nyt näin tämän käytännössä: esim. matskun luennoilla on valehtelematta ollut paikalla tyyliin kymmenesosa aloitusluennon opiskelijamäärästä. Matematiikan luennoissa tosin on ollut muutakin häikkää, koska niissä ei oikeastaan muuta kerkiä kuin kopioimaan muistiinpanoja. Luennoitsijan vauhdikas höpinä on mennyt minulta täysin ohi, ja sitten kun sitä on ehtinyt kuuntelemaan, ovat asiat olleet täyttä hepreaa. Muutkin ovat tätä kritisoineet, ja luentojen hirmuvauhdin vaikutus näkynee varmasti kurssipalautteessa. Matikassa laskuharjoitukset ovatkin pelastaneet kurssin täydelliseltä floppaamiselta. Oman ryhmäni assari on ollut todella mahtava, ja hänelle kuuluu ISO kiitos kurssisuorituksestani!

Koneenrakennuksen kurssin grande finale, viimeinen harjoitustyö ennen kevään tenttiä:

Lemmikki?

Tätä videota katsoessani en voinut olla hymyilemättä, kirvoittipa ihan päivän naurutkin. Tämä on niin symppis, tahtoo papukaijan! Rytmitaju on ainakin kunnossa, sälli muistuttaa ihan minua musiikkia kuunnellessani. Snowball olisi kiva lemmikkieläimenä. Onhan tosin niitä muitakin vaihtoehtoja, kuten vaikka kilpikonnat...

YouTubeen vinkki

Nettisivusto YouTubessa on nykyään mahdollista katsoa hieman parempilaatuisia videoita kuin aikaisemmin. Videolinkin perään kannattaa lisätä &fmt=18, jolloin video ei näykään perinteisen huonolaatuisena, vaan se koodataan uudelleen paremmaksi. Latausaika tosin kasvaa hieman, mutta ainakin videota kehtaa jo katsoa!