Kesä on hyvässä vauhdissa, ja tenttituloksetkin ovat saapuneet. Kaikki tentit menivät läpi, joten ekan vuoden tavoite, 60 opintopistettä, on saavutettu!! Tällä vauhdilla pitäisi valmistumisen koittaa tavoitellun 5 vuoden jälkeen, mutta sinne on vielä piiiitkä matka.

Kesäduunikin alkaa lähennellä puoltaväliä kestoltaan. Työporukka on aivan mahtava, ja se auttaa jaksamaan armottomia aamuherätyksiä ja duunin rasittavuutta muuten. Kuluneella viikolla huomasin, että johonkin tämä DI-koulutus on minua vienyt, sillä töissä pyörii päässä kaikennäköisiä pieniä kritiikinpoikasia ja parannusehdotuksia, joita voisi toteuttaa. Toisaalta on tullut keskusteltua työpaikalla duunareiden viihtyvyydestä, jaksamisesta jne. Postissa nimittäin yksikään lähetys ei kulje ilman alimman tason työntekijöitä (eli jakajia). Mitähän kaikkea Itellan pomot tuolla omassa toimipaikassani joutuvat pähkäilemään? Aikamoinen homma siinäkin varmaan on. Ilmalan pääpostin jehuista lienee turha puhua, hyvä kun tietävät, mitä jakaminen on...

Ensi viikolla olisi sitten jussin vuoro, ja kesämökki kutsuu! Täytyy päästä pois täältä asfalttiviidakosta muualle rentoutumaan.

Yhteenvetoa

Näin viimeisinä kouluviikkoina on tullut hieman ajateltua kulunutta ensimmäistä lukuvuottani yliopistossa kokonaisuutena. Tunteet ja opiskelumotivaatio ovat vaihdelleet vuoden aikana laidasta laitaan, mutta nyt päällimmäinen fiilis on, että tämä on ihan oikea paikka minulle. Syksyn laiskuus ja epäusko itseeni vaihtuivat kevätlukukaudella itseluottamukseksi, kun huomasin, että töitä kannattaa tosiaan tehdä, jotta kursseista selviää kunnialla.

Jossain vaiheessa kevättä tajusin, etten suinkaan ole yksin ongelmieni kanssa, vaan muilla on ihan samat harjoitukset ja tentit läpäistävänään. Tämä helpotti oloani kummasti. Erityisesti oman porukan löytäminen on ollut hienoa, sillä näiden ihmisten kanssa on helppoa keskustella ja puhua arjen ja opiskelun ongelmista.

Luentoinnostus on nyt laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä kukapa kauniilla kevätsäällä jaksaisi istua tunkkaisessa salissa kuuntelemassa Saharaakin kuivempaa luentoa. Syksyllä proffat tätä jo mainostivatkin, mutta nyt näin tämän käytännössä: esim. matskun luennoilla on valehtelematta ollut paikalla tyyliin kymmenesosa aloitusluennon opiskelijamäärästä. Matematiikan luennoissa tosin on ollut muutakin häikkää, koska niissä ei oikeastaan muuta kerkiä kuin kopioimaan muistiinpanoja. Luennoitsijan vauhdikas höpinä on mennyt minulta täysin ohi, ja sitten kun sitä on ehtinyt kuuntelemaan, ovat asiat olleet täyttä hepreaa. Muutkin ovat tätä kritisoineet, ja luentojen hirmuvauhdin vaikutus näkynee varmasti kurssipalautteessa. Matikassa laskuharjoitukset ovatkin pelastaneet kurssin täydelliseltä floppaamiselta. Oman ryhmäni assari on ollut todella mahtava, ja hänelle kuuluu ISO kiitos kurssisuorituksestani!

Koneenrakennuksen kurssin grande finale, viimeinen harjoitustyö ennen kevään tenttiä:

Lemmikki?

Tätä videota katsoessani en voinut olla hymyilemättä, kirvoittipa ihan päivän naurutkin. Tämä on niin symppis, tahtoo papukaijan! Rytmitaju on ainakin kunnossa, sälli muistuttaa ihan minua musiikkia kuunnellessani. Snowball olisi kiva lemmikkieläimenä. Onhan tosin niitä muitakin vaihtoehtoja, kuten vaikka kilpikonnat...

YouTubeen vinkki

Nettisivusto YouTubessa on nykyään mahdollista katsoa hieman parempilaatuisia videoita kuin aikaisemmin. Videolinkin perään kannattaa lisätä &fmt=18, jolloin video ei näykään perinteisen huonolaatuisena, vaan se koodataan uudelleen paremmaksi. Latausaika tosin kasvaa hieman, mutta ainakin videota kehtaa jo katsoa!

Loppu häämöttää

Kevättä on ilmassa ihan selkeästi. Alkuviikosta oli niin komea keli, että ajattelin, miten ihmeessä porukka jaksaa istua luennoilla huhtikuussa, toukokuusta puhumattakaan, kun lämpötila hipoo hellelukemia ja aurinko paistaa. Eikä varmaan todellisuudessa jaksakaan. ;) En jaksanut itsekään istua sisällä lukemassa kokeisiin, vaan hyppäsin parille pyörälenkille. Mieliala koheni kummasti, kun pääsi pois neljän seinän sisältä ulos urheilemaan.

Lukuvuoden toiseksi viimeinen tenttiviikko päättyi tänään. Minulla oli viimeisenä lujuusopin 1. kurssin ensimmäinen välikoe, joka meni ihan siedettävästi. Kokonaisuutena olen tenttiviikkoon tyytyväinen, ainut murheenkryyni on fysiikan tentti, joka muistutti suurelta osin lottoarvontaa. Sormet ristissä toivonkin, että menisi edes läpi, niin saisi pojot kotiin eikä tarvitsisi murehtia enää uusintaa, ellei jostain ihmeen syystä keksi tarvetta korottamiselle.

Vielä pitäisi jaksaa painaa koulua sellaiset 8 viikkoa, ja sitten koittaa kauan kaivattu vapaus! Eiköhän tämän loppurutistuksen kestä, kun näin pitkälle on jo päästy.